Ajan varaaminen ja järjestäminen asioille, joita rakastat ja jotka ovat sinulle tärkeitä, on merkityksellistä, jos haluat, että elämäsi on onnellista, iloista ja toiveikasta. Vielä tärkeämpää ja arvokkaampaa se on, jos haluat voittaa elämääsi kohdanneet traumaattiset ja kipeät asiat ja päästää niistä irti.

Kirjoitan sinulle tähän blogitekstiin ajatuksiani menetelmistä ja ajatuksista, jotka ovat toimineet terapia-asiakkaillani taideterapiassa ja joista he ovat saaneet apua itselle merkityksellisen ajan hallinnan saavuttamiseen.

Syyllisyyden tunteet ovat tavallisia, silloin harvoinkin, jos on joutilaana tai jonkun mieleisen tekemisen parissa. Päässä takoo lakkaamaton ajatus: pitäisi olla kotona siivoamassa, pitäisi olla tekemässä töitä ja auttamassa sitä ja sitä. Mutta oikeasti, juuri silloin ja siksi, sinun on otettava aikaa itsellesi tai vietettävä mieleistäsi joutilasta aikaa. Juuri silloin on lakattava tuntemasta syyllisyyttä, vaan on tunnettava myötätuntoa, lempeyttä ja ystävällisyyttä itseä kohtaan. Jos ainoa tapaa saada itselleen aikaa mieleiseen tekemiseen tai joutilaisuuteen on muuttaa näkökulmaansa.

Mikä muu voisi edistää omaa hyvinvointia, tuoda tyytyväisyyttä elämään ja kykyä kohdata vastoikäymisiä kuin ajan varaaminen itselle. Erityisesti vaikeina aikoina oma aika ja mielekäs tekeminen on erityisen tärkeää. Jotta voi havainnoida, mitä itselle kuuluu, mitä ajatuksia ja tunteita mielessä ja kehossa liikkuu, tarvitaan omaa aikaa, aikaa asioille, joita rakastaa.

Jos tietäisit, että sinulla on vain rajallisesti elinaikaa, niin mitä tekisit? Listaa, kirjoita, piirrä tai maalaa, mihin käyttäisit jäljellä olevan aikasi. Pidä teoksesi tai kirjoituksesi esillä ja palaa siihen aina kun tuntuu, että lähdet suorittamaan ja että sinulla ei ole aikaa. Pohdi, miten tämän harjoituksen tekeminen muuttaa suhtautumistasi aikaan ja ajankäyttöösi? Mihin asioihin elämässäsi toivoisit sinulla olevan enemmän aikaa?

Kannattaa suhtautua hyväksyvästi omaan aikaan ja omiin tarpeisiin. Oman ajan arvostaminen johtaa suurempaan hyvinvointiin, onneen, luovuuteen, parempaan keskittymiskykyyn ja, usko tai älä, tuottavuuteen. On ihan välttämätöntä, että joka päivä vietät hetken tekemättä mitään, jotta voit kuunnella, mitä kehosi, ajatuksesi ja tunteesi kertovat sinulle, jotta huomaisit hetken kauneuden ja mikä on sinulle juuri nyt tarpeellista.

Aika kuluu väistämättä. Käytä aikaasi tavalla, joka on merkityksellistä sinulle. Niin kauan kuin olet hengissä, aikasi on käytettävissäsi.

Puhuminen, ajatusten ja tunteiden jakaminen on upea ja ihmeellinen asia. Puhumisen avulla luomme yhteyden toisiimme, ilmaisemme ajatuksemme, mielipiteemme, tunteemme ja tahtomme. Kuinka paljon helpompaa elämämme olisi, jos uskaltaisimme puhua toisillemme avoimesti. Miten se vaikuttaisi ydinminäämme, omanarvon tunteeseen ja elämästä nauttimiseen. Paljon. Jokaisen meistä elämä on ainutlaatuinen ja erityinen, jossa jokaisella on oikeus tehdä siitä hyvä, turvallinen ja omannäköinen ilman, että vahingoittaa itseään.

Onko sinulla epävarmuutta puhumisen suhteen? Onko se jatkunut pitkään - kenties jopa vuosikymmeniä? Alkoiko puhumattomuutesi jo lapsuudessa vai liittyykö se esimerkiksi tämänhetkiseen elämäntilanteeseesi ja ihmissuhteisiisi? Kuinka paljon helpompaa elämäsi olisi, jos uskaltaisit kertoa ajatuksesi ja jakaa tunteesi?

Puhumattomuus kumpuaa usein syvistä haavoista, joiden arvet eivät koskaan parane ellei ihminen ala hoitaa itseään ja puhumattomuuttaan. Puhumattomuus on yksi suojamekanismi, jonka ihminen rakentaa itsensä ympärille, jotta ei tulisi satutetuksi, nöyryytetyksi tai häpäistyksi. Tiedän tämän omasta kokemuksesta.

Lapsuuden perheeni ilmapiiriä sävytti sodan rampauttaman isäni alkoholismi. Tämän johti siihen, että äitini kovetti itsensä entisestään ja me lapset elimme jatkuvassa selviytymismoodissa. Koko ajan piti olla varuillaan, mitä seuraavaksi tapahtuu. Lähdimme yön selkään monet monet kerrat. Tästä varjoisesta puolesta huolimatta, lapsuuteni oli moni tavoin onnellinen ja tiesin, että olin isälle rakas ja tärkeä ja että itse opin häneltä todella paljon hyviä ja hienoja asioita. Teimme paljon asioita yhdessä. Mitä kuitenkin opin? Opin puhumattomuuden kulttuurin ja minusta tuli puhumaton. Ilmaisin tunteitani tanssin ja musiikin välityksellä koko lapsuuden ja nuoren aikuisuuden ajan, mutta en puhunut kenellekään tunteistani. Opettelin selviytymään ja olemaan vahva, aikuisiällä taisin sairastuakin vahvuuteen. Jouduin lapsena sairaalaan, en puhunut. En tiedä varmasti oliko se syy - asia ei ole koskaan selvinnyt minulle, mutta joka tapauksessa, en pystynyt puhumaan. Muistan kirkkaasti, että oli kylmä pakkastalvi, kun ajattelin mielessäni ikkunasta ulos katsellessa, että ei haittaa vaikka en puhu, selviän kyllä! Nyt kun ajattelen tätä, niin monen aikuisen hälytyskellojen olisi pitänyt alkaa soida, mutta eipä alkanut!

Häpeän verholla on tapana kietoutua puhumattomuuden ylle: kotiasioista ei puhuta muille, ei häpäistä perhettä eikä itseämme. Ei puhuta vaikka kotona olisi alkoholismia tai muiden päihteiden käyttöä, väkivaltaa, pahoinpitelyä, seksuaalista tai muuta hyväksikäyttöä, mielenterveysongelmia tai mitä vain vaikeita ja herkkiä asioita. Nämä kera puhumattomuuden jättävät syviä arpia. Tunteet, kuten suru ja viha pakkautuvat sisään jopa vuosisiksi. Puhumaton saattaakin olla kuin kävelevä aikapommi: jossain ja joskus sen tuskan on purkauduttava. Itselläni se tapahtui, esimerkiksi jonkun lääkärissä käynnin yhteydessä. Käynti saattoi liittyä johonkin aivan muuhun asiaan, mutta kyyneleet ja itku ryöpsähtivät aina vastaanotolla pitkälle aikuisuuteen, kun oma heikkous ja haavoittuvaisuus tulivat näin esille. Ajattelen, että myös, kun myöhemmin sairastuin uupumukseen, että myös sen jäljet johtavat tuohon lapsuudessa syntyneeseen selviytymisen vaatimukseen.

Puhumattomuus on yksi kiltin työtön syndrooman piirre, joka on syntynyt ajatuksesta, ettei vain aiheuttaisi lisää epäjärjestystä ja hämminkiä. Kiltti on saattanut jopa ottaa syyt niskoilleen tai valehdella toisen puolesta. Jos elämääsi on liittynyt tai siihen liittyy edelleen tuskaa ja turvattomuuden kokemusta, on siitä aina lupa puhua. Jokaisen kokemus on tosi ja arvokas. Vaikka tuntisit epävarmuutta puhumisen suhteen, niin vakuutan sinulle, että puhuminen kannattaa: sanomattomat sanat, itkemättömät itkut on hyvä saada ulos, sillä muuten niistä kasvaa koko ajan suurempi möykky syvälle sisälle. Mitä jos kokeilisit kertoa omista haavoistasi ja tuntemuksistasi? Olisiko tänään hyvä hetki kertoa tuntemuksistasi ja jakaa kokemuksesi? Ja sinä, joka osaat jo puhumisen taidon, voisitko kuunnella, auttaa ja kannustaa sitä lähimmäistäsi puhumaan, jolle puhuminen on vaikeaa ja jolla on tapana vaieta. Jokainen voimme auttaa toinen toisiamme kertomalla omista kokemuksistamme ja näin kääntämällä muurit silloiksi meidän ihmisten välille. Puhumalla tunteistasi vahvistat turvallisuuden tunnettasi ja sisäistä luottamustasi itseäsi ja elämää kohtaan.

Jokaisella on oikeus saada olla omassa kehossaan turvassa ja tyytyväisenä. Kuva itsestä ja omasta kehonkuvasta on tiukasti sidoksissa omaan mielenterveyteen. Viimeaikoina on eri medioissa kirvonnut keskustelu kehovihasta ja sen tuomasta, jopa koko elämän mittaisesta, henkisestä taakasta. (Esimerkiksi Helsingin Sanomat, Kehovihaa ja syömisen kyttäämistä, 25.9.2023). Miten selviytyä omassa elämässään, kun omakuvaan kohdistuvat omat tai toisten ilkeät viestit nostavat päätään?

Elämme hyvin visuaalisessa kulttuurissa, jossa sosiaalisen median tai jonkun harrastusmaailman luomat ulkonäköideaalit tuottavat jatkuvaa painetta iästä ja sukupuolesta riippumatta. Mieleen voi hiipiä sitkeä ajatus siitä, että mikään muu ei kelpaa. Kierre jatkuvalle epävarmuuden kokemukselle siitä, täyttääkö nuo usein perusteettomat ja keinotekoiset normit, on näin syntynyt.

Aikuisilla on suuri vastuu vanhempina, opettajina, sukulaisina, valmentajina ja ohjaajina siitä, kuinka he kohtaavat lapset ja nuoret. Muistan itse, kuinka ollessani noin 13-vuotias jazz-tanssitunnilla opettaja taputti pömppämahaani ja totesi, että siitä on päästävä eroon. Laihdutinkin sitten niin, että kuukautiset lakkasivat kokonaan. Myöhemmin piirsin sarjakuvan episodista. Tanssia harrastan vieläkin, mutta kyllä sitä, miltä näyttää tulee mietittyä päivittäin.

Meillä aikuisilla on myös vastuu kohdella toisiamme arvostavasti. Oma kehonkuva on asia, joka on lakkaamatta läsnä kunkin meistä elämässä. Nykyään, haluan näyttää siltä, mikä minusta itsestäni tuntuu hyvältä ja pyrin olemaan mahdollisimman luonnollisesti oma itseni. Joku toinen taas haluaa kohentaa omaa ulkonäköään esimerkiksi kirurgin veitsin. Minusta tämä on ihan ok, kunhan ihminen ei vahingoita mieltään. Rakennuspuut kun huonolle itsetunnolle, kehovihalle ja jopa itsensä rankaisemiselle rakentuvat salakavalasti.

Uuvuttavasta ja vääristyneestä kehokuvasta voi tulla sellainen emotionaalinen painolasti, joka vaikuttaa kaikkiin elämän osa-alueisiin, syö elämäniloa ja kaventaa elämänpiiriä ja haittaa osallistumista nykyhetken toimintoihin.

Huomioi, miten ja millä sanoilla havainnoit oman mielesi tuottamia ajatuksia, tunteita, kokemuksia sekä kehon tuntemuksia. Pyri käyttämään positiivisia ja hyväksyviä sanoja. Tämä voi vaatia sinua harjoittelemaan näkökulman vaihtamista. Mutta usko pois, itse voit päättää, mitä ajatuksia ja tunteita lähdet seuraamaan ja mitkä saavat lipua ohitsesi. En sano, että se on helppoa, mutta onnistuu harjoittelulla. Harjoittelu vaatii myös sitä, että olet läsnä kehossasi ja mielessäsi, jotta voit päästää irti negatiivisista määritelmistä. On myös tärkeää, että osaat tarjota lohtua ja myötätuntoa itsellesi.

​Taideterapia on hyvä ja toimivaksi osoitettu keino päästä eroon itsetuntoa ja omaa kehokuvaa nakertavista viesteistä. Negatiivisista viesteistä, joista on tullut osa minä- ja kehokuvaa voi päästä eroon turvallisilla taideterapiaharjoituksilla.

Jaan teille seuraavan pienen harjoituksen, jonka voi tehdä itsekseen. Muista, että tilanteestasi riippuen sinulle voi olla hyväksi, että varaat ajan taideterapiaan tai valmennukseen, jolloin pääsemme työstämään ongelmaa vielä syvällisemmin. Mutta tässä siis harjoitus. Mieti, mikä on se viesti, joka on syöpynyt mieleesi ja joka haittaa itseluottamustasi, joka päiväistä elämääsi ja joka tuo sinulle tuskaa ja riittämättömyyden tunnetta. Vaihda nyt näkökulmaa ja ajattele uutta ja tervettä viestiä tai jotain mukavaa viestiä, jonka olet saanut toiselta henkilöltä tai jonka olet antanut itse itsellesi. Ota esille paperi, jolle kirjoitat tätä vahvistavaa viestiä monta kertaa ensi normaalilla kirjoituskädelläsi ja sitten heikommalla kädelläsi, jotta viesti menee perille koko kehoosi. Ei haittaa vaikka heikommalla kädellä kirjoitettu näyttää harakanvarpailta. Ota sitten värikynät tai maalaustarvikkeet esille ja ala värittää vahvistavien viestien väliin jäävää tilaa voimaväreilläsi ja jotka vahvistavat sinun mielestäsi viestiä. Kiitä itseäsi harjoituksesta ja säilytä vahvistavaa viestipaperia näkyvillä.

Kipeätkin kokemukset vahvistavat meitä parhaassa tapauksessa. Mieti,
1. mitä olet oppinut kokemuksesta?
2. Mitä vahvuuksia ja kykyjäsi olet osannut käyttää?
3. Miten voit käyttää näitä vahvuuksiasi ja kykyjäsi nyt ja myöhemmin myös muissa tilanteissa?

Muista, elät omaa elämääsi. Älä anna elämän kauniiden hetkien lipua ohitsesi. Olet elämäsi tärkein ihminen.Sinulla on oikeus tunteisiisi. Kelle tahansa voi kokemassasi ikävässä tilanteessa tulla samanlaisia tunteita. Sinulla on lupa kokea ja tuntea juuri niitä tunteita, joita tunnet.

Mikäsun lomasta tekee hyvän ja ihanan?

Loma ja loman viettäminen on jokaisen oma henkilökohtainen asia tai ainakin toivoisin, että näin olisi. Itselläni loma muodostuu lyhyemmistä ja pidemmistä  pätkistä pitkin kesää. Merkityksellistä minulle lomalla on oma kiireetön aika ja mielipuuhat, kuten luonnossa retkeily, pitkät pyörälenkit ja tanssileirille meno. Tärkeintä on jättää työasiat ja muut itseä kuormittavat asiat mielen tuolle puolen, rentoutua ja nauttia hetkestä.

Toisaalta lomallakin päivät saattavat täyttyä kiireen tunnusta, keskittymiskyvyn hajaantumisesta ja monitouhotuksesta: pitäisi tehdä sitä ja tätä. Lopulta syyllisyys tekemättömistä töistä tai kotiaskareista saattaa painaa lomallakin mieltä, esimerkkinä vaikka, että ikkunat jäävät tänäkin vuonna pesemättä. Viime vuonna pesin kolmesta valtavasta ikkunasta kaksi. Tähän mennessä olen pessyt yhden ja olen tyytyväinen: kahdelle muulle ikkunalle on oma aikansa omana aikanaan. Ja jos vaikka jäisi pesemättä, niin kuin viime keväänä ja kesänä, niin ajattelen kuten arkkitehti Alvar Aalto: valo siivilöityy kauniimmin likaisen ikkunan läpi, valo on silloin paljon pehmeämpää ja miellyttävämpää.

Loma-aika on toivottavasti sinun kohdallasi riittävän palautumisen aikaa. Palautuminen merkitsee, että loman ja vastaavasti arjen vapaa-ajan ja työn taukojen aikana ihmisen henkinen ja fyysinen jaksaminen palautuvat kuormitusta ja kiireen tuntua edeltävälle tasolle. Loma edistää hyvinvointiasi, toimintakykyäsi ja mielesi toimintaedellytyksiä. Lyhyestäkin lomasta on aina hyötyä. Loma yhdessä arjen vapaa-ajan ja työn taukojen kanssa lisäävät kokonaisvaltaisesti hyvinvoinnin vaikutuksia. Palautumista tarvitaan ihan joka päivä, ei ainoastaan kesälomalla. Taideterapia-asiakkaitani muistutan asiasta usein. Saatan pukea arjen palautumisen tärkeyden kehotukseen: muistathan ilahduttaa itseäsi ihan joka päivä. Mitä kuormittuneemmaksi tunnet itsesi, sitä tärkeämpää on irrottautuminen työstä tai muista asioista, jotka kuormittavat elämääsi joka ikinen päivä. Olen kirjoittanut aiemmin blogiin uupumuksesta ja rauhoittumisen merkityksestä. Käy lukemassa, jos tarvitset tukea uupumuksen hoitoon ja rauhoittumiseen.

Palautuminen tarkoittaa myös sitä, että ihminen pitää huolta oman mielensä ja kehonsa toimintaedellytyksistä. Tarvitaanko palautumiseen jotain erityisiä taitoja ja miten päästä suoritamismoodista ja kaaoksesta pois loman ajaksi ja vapauttaa henkinen ja fyysinen itse palautumiselle? Loma ja palautuminen ovat henkilökohtainen asia. Palautuminen ei tarkoita välttämättä pelkästään lepoa ja loikoilua vaan myös mukavaa tekemistä. Anniina Virtanen työterveyslaitokselta jäsentää palautumisen DRAMMA-mallin avulla. Malli pitää sisällään kuusi eri palautumisen kokemusta, jotka edistävät hyvinvointia. Nämä ovat: työstä irrottautuminen, rentoutuminen, omaehtoisuus, taidon hallinta, merkityksellisyys ja yhteenkuuluvuus.

Palautumista edistävä irrottautuminen tarkoittaa, että ihminen jättää työtä koskevat asiat pois mielestään. Tätä tukee se ajatus, jota olen usein asiakkaitteni kanssa pohtinut, että jos asialle ei voi tehdä lomalla mitään, sitä ei kannata murehtia. Rentoutuminen tarkoittaa vaikka maiseman ihastelua retkellä, musiikin kuuntelua, käsitöitä, saunomista tai hyvän kirjan lukemista sohvan nurkassa rauhassa - vain sinä tiedät, mitä se sinulle voi olla. Omaehtoisuus on ajan ottamista itselleen ja niiden asioiden tekemistä, joista itse nauttii. Se voi tarkoittaa myös jostain vierailusta tai vieraiden vastaanottamiselta kieltäytymistä, jos omat voimavarat eivät siihen riitä. Taidon hallinta palautumisen tarkoituksessa merkitsee vaikka sitä, että päätät vihdoin ottaa omaa aikaa ja mennä vaikka öljyvärimaalauskurssille. Palautumisen ja hyvän elämän kannalta myös onnistumisen kokemukset lisääntyvät! Merkityksellisyys palautumisen mallissa osoittaa, että teet sinulle itsellesi merkityksellisiä asioita. Ne voivat hyvin vaatia ponnisteluja ja lisätä myös toisten hyvinvointia, mutta saat niistä samalla itsellesi hyvää mieltä ja hyvinvointia. Yhteenkuuluvuus palautumisen kannalta tarkoittaa, että sinulla on aikaa ja otat aikaan oman mielesi mukaan läheisille ja merkityksellisille ihmissuhteille.  Anna Virtasen artikkelin DRAMMA-mallista Työterveyslaitoksen sivuilta voi lukea täältä: https://www.ttl.fi/tyopiste/psykologinen-palautuminen-tyosta-nama-kuusi-kokemusta-edistavat-sita
​
Lomalla on myönteinen vaikutus ihmisen hyvinvointiin palautumisen kautta. Pidäthän huolta riittävästä palautumisesta. Aina sitä ei ole helppo huomata. Myös pienillä palautumisen hetkillä on merkitystä. Ajattelen itse, että hyvällä lomalla on kolme vaihetta: 1. havaitseminen: loma on alkanut ja mitä tarvitsen palautuakseni, 2. aikomus: mikä on minulle merkityksellistä nyt tänä kesälomana ja miten lomani aion viettää ja 3. keinot, miten toteutan itselleni itseni näköisen, hyvän ja palauttavan loman ilman mitään ulkopuolisia paineita. Lomalle lompsis siis!

Onks kaikki okei? Toivon mukaan!

Olisipa hienoa, jos tämän blogitekstin otsikko koskettaisi mahdollisimman harvaa. Mikäli aihe kuitenkin osuu kohdallesi tai liippaa lähellesi, niin tässä muutamia ajatuksia, pohdintoja ja menetelmiä, joita olen taideterapeuttina asiakkaiden kanssa, oman kokemuksen, saadun ja tarjoamani avun kautta kokenut toimiviksi.

Kuka tahansa saattaa jossain elämänsä vaiheessa joutua kamppailemaan uupumuksen kanssa. Olemme kuitenkin yksilöitä ja omanlaisiamme, joten saatamme reagoida hyvinkin eri tavalla eri tilanteisiin ja samakin ihminen voi eri elämäntilanteissa tai vaiheissa reagoida eri tavoin. Elämässä voi tosiaan tulla vastaan lyhyempiä tai pidempiä ajanjaksoja, kohtaamisia tai tilanteita, jolloin kadotamme kosketuksen omaan elämänvoimaamme, ihanuuteemme, valoomme ja taitavuuteemme.

Uupumus syntyy, kun ihminen joutuu pitkään kamppailemaan voimiensa yläpuolella. Uupumus koskettaa ihmisen elämää kokonaisvaltaisesti ja siihen liittyvät toivottomuus ja kielteiset uskomukset suodattavat elämää aina vaan harmaammaksi ja painavammaksi. 

Uupumusta voi kuvailla vyyhtinä, joka kietoo ihmisen mielen, kehon ja toimintakyvyn siten, että ihmisen voimavarat hiipuvat, elämänilo ja tulevaisuudenusko katoavat. Uupumuksen oireita ovat väsymys, henkinen etääntyminen, kyynistyminen, tiedollisten taitojen ja tunteiden hallinnan ja tunnistamisen häiriöt ja alentunut itsetunto ja se saattaa lopulta ilmetä suoranaisina sairauksina.

Ihmisen hyvinvointi on kiinni siitä, miten hän kykenee, osaa tai saa apua pitää huolta itsestään ja kaikista elämän osa-alueista. Miten voisi helpottaa omaa uupunutta mieltä?

Mielemme tuottaa jatkuvana virtana ajatuksia. Joihinkin ajatuksiin saatamme takertua vaikka nämä ajatukset eivät olisi meille hyväksi saati edes totta. Tällaiset ajatukset saattavat liittyä mille tahansa elämän osa-alueelle. perhe- tai ystävyyssuhteisiin, työelämään jne. Ajatuksista, jotka eivät palvele omaa elämäämme, eivät ole totta tai ole arvojemme mukaisia, olisi syytä päästää irti. Tällaisista huonoa tekevistä ajatuksista irti päästäminen helpottaa myös päästämään irti asioista, jotka eivät palvele hyvää ja oman näköistä elämää. Esimerkiksi, jos sinulla on taipumusta murehtia ja murehtiminen on muuttunut elämänsisällöksesi, huomaat varmaankin, että murehtiminen ei palvele hyvää elämää, hyvinvointia, rauhoittumista saati  toipumista. 

Onneksi mielemme on joustava. Omien kehää kiertävien ajatusten ja tuntemusten tunnistaminen, näkökulman vaihtamisen taito, itsemyötätunto ja mielen joustavuus auttavat toipumaan uupumuksesta. Näitä kaikkia voi harjoitella taideterapiassa.

Ratkaisukeskeisen taideterapian käsitys ihmisestä ja ihmisenä olemisesta on aina toiveikas ja arvostava. Ihminen on fyysinen, psykososiaalinen ja henkinen kokonaisuus. Ihmisen menneisyys ei määritä, miltä hänen tulevaisuutensa näyttää ja mihin hänellä on mahdollisuuksia. 

Uupuneen kanssa olemme taideterapiassa pysähtyneet pohtimaan omaa elämää, mennyttä ja tulevaa näkökulman ollessa voimavaraistava, toiveikas ja tulevaisuuteen suuntautunut keskustellen ja taidetyöskentelyn avulla. Oman tavoitteensa asettaa asiakas, mutta yleensä se on liittynyt tavalla tai toisella myönteiseen tunne-energiaan, oman näköisen elämän elämiseen ja itsensä johtamiseen sekä myönteisen tulevaisuuden luomiseen.

Harjoitteita sivulta löydät ohjeet Perhoshalaukseen. Perhoshalaus lievittää stressiä, ahdistusta ja ylikierroksilla käyvää mieltä sekä vahvistaa itsemyötätuntoa.​


Tiedättehän, että jos jotakuta säikäyttää kovin usein, hän muuttuu näkymättömäksi, sanoi Tuu-tikki pistäen suuhunsa maamunan, joka muistutti pientä mukavaa lumipalloa. - Nojaa. Tuota Ninniä säikytteli pahasti eräs täti, joka oli ottanut tytön hoiviinsa, vaikkei pitänyt hänestä. Tapasin tädin, ja hän oli kauhea. Ei vihainen, käsitättekö, sellaisenhan voi ymmärtää. Hän oli vain jäätävän kylmä ja ironinen. Tove Jansson, Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia