Ajan varaaminen ja järjestäminen asioille, joita rakastat ja jotka ovat sinulle tärkeitä, on merkityksellistä, jos haluat, että elämäsi on onnellista, iloista ja toiveikasta. Vielä tärkeämpää ja arvokkaampaa se on, jos haluat voittaa elämääsi kohdanneet traumaattiset ja kipeät asiat ja päästää niistä irti.

Kirjoitan sinulle tähän blogitekstiin ajatuksiani menetelmistä ja ajatuksista, jotka ovat toimineet terapia-asiakkaillani taideterapiassa ja joista he ovat saaneet apua itselle merkityksellisen ajan hallinnan saavuttamiseen.

Syyllisyyden tunteet ovat tavallisia, silloin harvoinkin, jos on joutilaana tai jonkun mieleisen tekemisen parissa. Päässä takoo lakkaamaton ajatus: pitäisi olla kotona siivoamassa, pitäisi olla tekemässä töitä ja auttamassa sitä ja sitä. Mutta oikeasti, juuri silloin ja siksi, sinun on otettava aikaa itsellesi tai vietettävä mieleistäsi joutilasta aikaa. Juuri silloin on lakattava tuntemasta syyllisyyttä, vaan on tunnettava myötätuntoa, lempeyttä ja ystävällisyyttä itseä kohtaan. Jos ainoa tapaa saada itselleen aikaa mieleiseen tekemiseen tai joutilaisuuteen on muuttaa näkökulmaansa.

Mikä muu voisi edistää omaa hyvinvointia, tuoda tyytyväisyyttä elämään ja kykyä kohdata vastoikäymisiä kuin ajan varaaminen itselle. Erityisesti vaikeina aikoina oma aika ja mielekäs tekeminen on erityisen tärkeää. Jotta voi havainnoida, mitä itselle kuuluu, mitä ajatuksia ja tunteita mielessä ja kehossa liikkuu, tarvitaan omaa aikaa, aikaa asioille, joita rakastaa.

Jos tietäisit, että sinulla on vain rajallisesti elinaikaa, niin mitä tekisit? Listaa, kirjoita, piirrä tai maalaa, mihin käyttäisit jäljellä olevan aikasi. Pidä teoksesi tai kirjoituksesi esillä ja palaa siihen aina kun tuntuu, että lähdet suorittamaan ja että sinulla ei ole aikaa. Pohdi, miten tämän harjoituksen tekeminen muuttaa suhtautumistasi aikaan ja ajankäyttöösi? Mihin asioihin elämässäsi toivoisit sinulla olevan enemmän aikaa?

Kannattaa suhtautua hyväksyvästi omaan aikaan ja omiin tarpeisiin. Oman ajan arvostaminen johtaa suurempaan hyvinvointiin, onneen, luovuuteen, parempaan keskittymiskykyyn ja, usko tai älä, tuottavuuteen. On ihan välttämätöntä, että joka päivä vietät hetken tekemättä mitään, jotta voit kuunnella, mitä kehosi, ajatuksesi ja tunteesi kertovat sinulle, jotta huomaisit hetken kauneuden ja mikä on sinulle juuri nyt tarpeellista.

Aika kuluu väistämättä. Käytä aikaasi tavalla, joka on merkityksellistä sinulle. Niin kauan kuin olet hengissä, aikasi on käytettävissäsi.

Puhuminen, ajatusten ja tunteiden jakaminen on upea ja ihmeellinen asia. Puhumisen avulla luomme yhteyden toisiimme, ilmaisemme ajatuksemme, mielipiteemme, tunteemme ja tahtomme. Kuinka paljon helpompaa elämämme olisi, jos uskaltaisimme puhua toisillemme avoimesti. Miten se vaikuttaisi ydinminäämme, omanarvon tunteeseen ja elämästä nauttimiseen. Paljon. Jokaisen meistä elämä on ainutlaatuinen ja erityinen, jossa jokaisella on oikeus tehdä siitä hyvä, turvallinen ja omannäköinen ilman, että vahingoittaa itseään.

Onko sinulla epävarmuutta puhumisen suhteen? Onko se jatkunut pitkään - kenties jopa vuosikymmeniä? Alkoiko puhumattomuutesi jo lapsuudessa vai liittyykö se esimerkiksi tämänhetkiseen elämäntilanteeseesi ja ihmissuhteisiisi? Kuinka paljon helpompaa elämäsi olisi, jos uskaltaisit kertoa ajatuksesi ja jakaa tunteesi?

Puhumattomuus kumpuaa usein syvistä haavoista, joiden arvet eivät koskaan parane ellei ihminen ala hoitaa itseään ja puhumattomuuttaan. Puhumattomuus on yksi suojamekanismi, jonka ihminen rakentaa itsensä ympärille, jotta ei tulisi satutetuksi, nöyryytetyksi tai häpäistyksi. Tiedän tämän omasta kokemuksesta.

Lapsuuden perheeni ilmapiiriä sävytti sodan rampauttaman isäni alkoholismi. Tämän johti siihen, että äitini kovetti itsensä entisestään ja me lapset elimme jatkuvassa selviytymismoodissa. Koko ajan piti olla varuillaan, mitä seuraavaksi tapahtuu. Lähdimme yön selkään monet monet kerrat. Tästä varjoisesta puolesta huolimatta, lapsuuteni oli moni tavoin onnellinen ja tiesin, että olin isälle rakas ja tärkeä ja että itse opin häneltä todella paljon hyviä ja hienoja asioita. Teimme paljon asioita yhdessä. Mitä kuitenkin opin? Opin puhumattomuuden kulttuurin ja minusta tuli puhumaton. Ilmaisin tunteitani tanssin ja musiikin välityksellä koko lapsuuden ja nuoren aikuisuuden ajan, mutta en puhunut kenellekään tunteistani. Opettelin selviytymään ja olemaan vahva, aikuisiällä taisin sairastuakin vahvuuteen. Jouduin lapsena sairaalaan, en puhunut. En tiedä varmasti oliko se syy - asia ei ole koskaan selvinnyt minulle, mutta joka tapauksessa, en pystynyt puhumaan. Muistan kirkkaasti, että oli kylmä pakkastalvi, kun ajattelin mielessäni ikkunasta ulos katsellessa, että ei haittaa vaikka en puhu, selviän kyllä! Nyt kun ajattelen tätä, niin monen aikuisen hälytyskellojen olisi pitänyt alkaa soida, mutta eipä alkanut!

Häpeän verholla on tapana kietoutua puhumattomuuden ylle: kotiasioista ei puhuta muille, ei häpäistä perhettä eikä itseämme. Ei puhuta vaikka kotona olisi alkoholismia tai muiden päihteiden käyttöä, väkivaltaa, pahoinpitelyä, seksuaalista tai muuta hyväksikäyttöä, mielenterveysongelmia tai mitä vain vaikeita ja herkkiä asioita. Nämä kera puhumattomuuden jättävät syviä arpia. Tunteet, kuten suru ja viha pakkautuvat sisään jopa vuosisiksi. Puhumaton saattaakin olla kuin kävelevä aikapommi: jossain ja joskus sen tuskan on purkauduttava. Itselläni se tapahtui, esimerkiksi jonkun lääkärissä käynnin yhteydessä. Käynti saattoi liittyä johonkin aivan muuhun asiaan, mutta kyyneleet ja itku ryöpsähtivät aina vastaanotolla pitkälle aikuisuuteen, kun oma heikkous ja haavoittuvaisuus tulivat näin esille. Ajattelen, että myös, kun myöhemmin sairastuin uupumukseen, että myös sen jäljet johtavat tuohon lapsuudessa syntyneeseen selviytymisen vaatimukseen.

Puhumattomuus on yksi kiltin työtön syndrooman piirre, joka on syntynyt ajatuksesta, ettei vain aiheuttaisi lisää epäjärjestystä ja hämminkiä. Kiltti on saattanut jopa ottaa syyt niskoilleen tai valehdella toisen puolesta. Jos elämääsi on liittynyt tai siihen liittyy edelleen tuskaa ja turvattomuuden kokemusta, on siitä aina lupa puhua. Jokaisen kokemus on tosi ja arvokas. Vaikka tuntisit epävarmuutta puhumisen suhteen, niin vakuutan sinulle, että puhuminen kannattaa: sanomattomat sanat, itkemättömät itkut on hyvä saada ulos, sillä muuten niistä kasvaa koko ajan suurempi möykky syvälle sisälle. Mitä jos kokeilisit kertoa omista haavoistasi ja tuntemuksistasi? Olisiko tänään hyvä hetki kertoa tuntemuksistasi ja jakaa kokemuksesi? Ja sinä, joka osaat jo puhumisen taidon, voisitko kuunnella, auttaa ja kannustaa sitä lähimmäistäsi puhumaan, jolle puhuminen on vaikeaa ja jolla on tapana vaieta. Jokainen voimme auttaa toinen toisiamme kertomalla omista kokemuksistamme ja näin kääntämällä muurit silloiksi meidän ihmisten välille. Puhumalla tunteistasi vahvistat turvallisuuden tunnettasi ja sisäistä luottamustasi itseäsi ja elämää kohtaan.

Sydämesi on aidosti läsnä elämässäsi, silloin kun koet elämäsi merkityksellisenä ja kun se, mitä elämässäsi teet kumpuaa sisäisestä varmuudestasi. Silloin ei myöskään omia virheitä ja epätäydellisyyttä tarvitse peitellä. Eikö vaan!

Oleminen aidosti oma itsesi on turvapaikkasi sisimmässäsi. Aito minuus on pysyvyyden saarekkeesi, se on kuin vuori sisälläsi, jota eivät maailman tuulet, rajuilmat tai muut ihmiset horjuta. Aito minuus säilyy muutoksessa olevien tunteiden, ajatusten ja mielipiteiden ylitse - se on muuttumaton.
Oman aidon itsen tunnistaminen ja sen todeksi eläminen vahvistaa sitä, kuka todella olet. Aidon itsen kuunteleminen, kunnioittaminen, tutkiminen ja rakastaminen kehittää paitsi omaa elämääsi, niin se vahvistaa kykyäsi rakastaa ja pitää huolta muista yhtä paljon kuin itsestäsi. Jos autenttinen itsesi on joutunut kadoksiin, kärsit kyvyttömyydestä rakastaa ja kuunnella aitoa itseäsi. Tämä heijastuu väistämättä myös muihin ihmissuhteisiisi, toimintaasi, tunteisiisi ja ajatuksiisi.

Silloin, jos elämässäsi on tapahtunut jokin onnettomuus, ihmissuhdekriisi tai -konflikti tai mikä vaan traumaattinen kokemus, on aito, autenttinen itsesi saattanut kokea hyvinkin kovan kolauksen ja joutua väistymään myllerryksen tieltä. Selviämisen kannalta tämä on saattanut olla hyvinkin välttämätöntä. Lopulta tämä on saattanut kuitenkin johtaa siihen, että olet alkanut ylisuojella aitoa itseäsi, jotta kukaan ei vaan huomaisi herkkää ja haavoittunutta sisimpääsi. Elämästäsi on tullut jatkuvaa varuillaan oloa. Tunnistatko?

Jatkuvassa suojenluntarpeessa elämästäsi saattaa muodostua pikkuhiljaa kärsimystä. Kärsimykseen jääminen tarkoittaa, että eristäydyt aidosta itsestäsi ja elämästä. Kärsimyksessä eläminen on pidemmän päälle hyvin vahingollista, niin henkisesti kuin fyysisesti. Kärsimykseen liittyy vihaa, tuskaa ja katkeruutta. Sisällämme saattaa asua katkeruuden lisäksi vihaisuuden aikapommi.

Kärsimys on joka tapauksessa osa jaettua ihmisyyttä, me kaikki kohtaamme kärsimystä. Se, kuinka myötätuntoisesti suhtaudumme siihen vaihtelee ja ratkaisee elämämme laadun ja suunnan. Voisitko suhtautua kärsimykseen myötätuntoisesti ja lähteä sitten tutkimaan, mistä kärsimyksesi johtuu, mitä tunteita sen takana on? Mitä aidon itsen puolta kärsimyksesi sinussa suojelee ja pitää piilossa? Lopulta ainoa mahdollisuus on hyväksyä kärsimyksesi herättämät tunteet ja ottaa niistä vastuu, jolloin vasta toipuminen ja elämä aitona itsenä mahdollistuu.

Aito minuus ei koskaan jätä, vaan se odottaa kohtaamistamme. Kysy itseltäsi, millaisia kokemuksia ja toimintaa elämässäsi arvostat, millaista elämää haluat viettää, millaisia persoonallisuuden piirteitäsi itsessäsi arvostat? Kysy itseltäsi, mitä aidosti kaipaat? Nämä kertovat sinulle aidosta itsestäsi. Kun kiinnität huomion nykyhetkeen ja läsnäoloon, saat parhaiten yhteyden aitoon itseesi. Eläminen yhteydessä aitoon itseen vahvistaa elämäsi laatua.

Mikäli tämä aihe koskettaa sinua, niin ratkaisukeskeisessä ja toipumisorientoituneessa taideterapiassa lähdemme yhdessä matkaan kohti nautinnollista elämää, joka on aitoa ja omannäköistä, jossa sinun ei tarvitse enää pinnistellä ja jossa vedät puoleesi ihmisiä ja asioita, jotka ovat itsellesi sopivia. Mikä parasta, et unohda kuinka ainutlaatuinen olet!

Jokaisella on oikeus saada olla omassa kehossaan turvassa ja tyytyväisenä. Kuva itsestä ja omasta kehonkuvasta on tiukasti sidoksissa omaan mielenterveyteen. Viimeaikoina on eri medioissa kirvonnut keskustelu kehovihasta ja sen tuomasta, jopa koko elämän mittaisesta, henkisestä taakasta. (Esimerkiksi Helsingin Sanomat, Kehovihaa ja syömisen kyttäämistä, 25.9.2023). Miten selviytyä omassa elämässään, kun omakuvaan kohdistuvat omat tai toisten ilkeät viestit nostavat päätään?

Elämme hyvin visuaalisessa kulttuurissa, jossa sosiaalisen median tai jonkun harrastusmaailman luomat ulkonäköideaalit tuottavat jatkuvaa painetta iästä ja sukupuolesta riippumatta. Mieleen voi hiipiä sitkeä ajatus siitä, että mikään muu ei kelpaa. Kierre jatkuvalle epävarmuuden kokemukselle siitä, täyttääkö nuo usein perusteettomat ja keinotekoiset normit, on näin syntynyt.

Aikuisilla on suuri vastuu vanhempina, opettajina, sukulaisina, valmentajina ja ohjaajina siitä, kuinka he kohtaavat lapset ja nuoret. Muistan itse, kuinka ollessani noin 13-vuotias jazz-tanssitunnilla opettaja taputti pömppämahaani ja totesi, että siitä on päästävä eroon. Laihdutinkin sitten niin, että kuukautiset lakkasivat kokonaan. Myöhemmin piirsin sarjakuvan episodista. Tanssia harrastan vieläkin, mutta kyllä sitä, miltä näyttää tulee mietittyä päivittäin.

Meillä aikuisilla on myös vastuu kohdella toisiamme arvostavasti. Oma kehonkuva on asia, joka on lakkaamatta läsnä kunkin meistä elämässä. Nykyään, haluan näyttää siltä, mikä minusta itsestäni tuntuu hyvältä ja pyrin olemaan mahdollisimman luonnollisesti oma itseni. Joku toinen taas haluaa kohentaa omaa ulkonäköään esimerkiksi kirurgin veitsin. Minusta tämä on ihan ok, kunhan ihminen ei vahingoita mieltään. Rakennuspuut kun huonolle itsetunnolle, kehovihalle ja jopa itsensä rankaisemiselle rakentuvat salakavalasti.

Uuvuttavasta ja vääristyneestä kehokuvasta voi tulla sellainen emotionaalinen painolasti, joka vaikuttaa kaikkiin elämän osa-alueisiin, syö elämäniloa ja kaventaa elämänpiiriä ja haittaa osallistumista nykyhetken toimintoihin.

Huomioi, miten ja millä sanoilla havainnoit oman mielesi tuottamia ajatuksia, tunteita, kokemuksia sekä kehon tuntemuksia. Pyri käyttämään positiivisia ja hyväksyviä sanoja. Tämä voi vaatia sinua harjoittelemaan näkökulman vaihtamista. Mutta usko pois, itse voit päättää, mitä ajatuksia ja tunteita lähdet seuraamaan ja mitkä saavat lipua ohitsesi. En sano, että se on helppoa, mutta onnistuu harjoittelulla. Harjoittelu vaatii myös sitä, että olet läsnä kehossasi ja mielessäsi, jotta voit päästää irti negatiivisista määritelmistä. On myös tärkeää, että osaat tarjota lohtua ja myötätuntoa itsellesi.

​Taideterapia on hyvä ja toimivaksi osoitettu keino päästä eroon itsetuntoa ja omaa kehokuvaa nakertavista viesteistä. Negatiivisista viesteistä, joista on tullut osa minä- ja kehokuvaa voi päästä eroon turvallisilla taideterapiaharjoituksilla.

Jaan teille seuraavan pienen harjoituksen, jonka voi tehdä itsekseen. Muista, että tilanteestasi riippuen sinulle voi olla hyväksi, että varaat ajan taideterapiaan tai valmennukseen, jolloin pääsemme työstämään ongelmaa vielä syvällisemmin. Mutta tässä siis harjoitus. Mieti, mikä on se viesti, joka on syöpynyt mieleesi ja joka haittaa itseluottamustasi, joka päiväistä elämääsi ja joka tuo sinulle tuskaa ja riittämättömyyden tunnetta. Vaihda nyt näkökulmaa ja ajattele uutta ja tervettä viestiä tai jotain mukavaa viestiä, jonka olet saanut toiselta henkilöltä tai jonka olet antanut itse itsellesi. Ota esille paperi, jolle kirjoitat tätä vahvistavaa viestiä monta kertaa ensi normaalilla kirjoituskädelläsi ja sitten heikommalla kädelläsi, jotta viesti menee perille koko kehoosi. Ei haittaa vaikka heikommalla kädellä kirjoitettu näyttää harakanvarpailta. Ota sitten värikynät tai maalaustarvikkeet esille ja ala värittää vahvistavien viestien väliin jäävää tilaa voimaväreilläsi ja jotka vahvistavat sinun mielestäsi viestiä. Kiitä itseäsi harjoituksesta ja säilytä vahvistavaa viestipaperia näkyvillä.

Kipeätkin kokemukset vahvistavat meitä parhaassa tapauksessa. Mieti,
1. mitä olet oppinut kokemuksesta?
2. Mitä vahvuuksia ja kykyjäsi olet osannut käyttää?
3. Miten voit käyttää näitä vahvuuksiasi ja kykyjäsi nyt ja myöhemmin myös muissa tilanteissa?

Muista, elät omaa elämääsi. Älä anna elämän kauniiden hetkien lipua ohitsesi. Olet elämäsi tärkein ihminen.Sinulla on oikeus tunteisiisi. Kelle tahansa voi kokemassasi ikävässä tilanteessa tulla samanlaisia tunteita. Sinulla on lupa kokea ja tuntea juuri niitä tunteita, joita tunnet.

Se, miten ajattelet asioidesi olevan vaikuttaa siihen, kuinka suhtaudut itseesi, muihin ihmisiin ja ympäröivään maailmaan. Kuinka ajattelet asioidesi olevan vaikuttaa siihen, miten elämästäsi selviydyt. Miten on, keskitytkö enemmän tekemiisi virheisiin vai onnistumisiisi ja asioihin, jotka ovat hyvin? Osaatko vaalia hyvää elämässäsi?

​Aina ei kaikki mene putkeen ja aurinko paista. Elämässä tulee vastaan ikäviä yllätyksiä ja epäonnistumisia, jolloin elämä saattaa tuntua loputtomalta kivireeltä, kärsimykseltä ja olevan täynnä vastoinkäymisiä. Silloin näköalat ja näkökulmat tuppaavat kaventua. Tuttua eikö totta?

Joskus voi kuitenkin käydä myös niin, että pysäyttävä tapahtuma elämässä saa lopettamaan napinan turhasta ja olemaan kiitollinen joka hetkestä, kun saa elää ja kokea. Tällöin ihminen on valinnut vaihtaa näkökulmaansa asioihinsa ja elämäänsä. Elämä on ikään kuin tuonut tarjottimella mahdollisuuden tarkastella asioita toisin. Hinta havahtumiselle on tosiaan voinut olla kova.

Vaikeuksille voi antaa uusia merkityksiä ja näin avata erilaisia mahdollisuuksia eteenpäin. Jos ei heti, niin sitten, kun on kerännyt hieman voimia ja voimavaroja. Vastoinkäymiset on mahdollista kääntää voitoiksi. Ajattelutavan ja näkökulman vaihtuessa suhtautuminen itseen, toisiin ja maailmaan muuttuu. Luomme itse kokemustamme elämästämme ja kokemusmaailmaamme, joka hetki. Sinun on mahdollista valita ja vaikuttaa siihen, millaiset ajatukset valtaavat mielesi. Se ei tosiaan ole välttämättä helppoa, mutta sitä voi harjoitella vaikkapa taideterapiassa kanssani.

Ratkaisukeskeinen terapia ja valmennus tukee ihmistä muutoksessa, sillä se on voimavarakeskeistä, tulevaisuusorientoitunutta ja toiveikkuuteen keskittynyttä. Terapiassa ja valmennuksessa on koko ajan läsnä hyvä elämä ja toivottu tulevaisuuden kuva. Menneisyydestä ja ikävistä asioista toki puhutaan ja niitä tarkastellaan ja ne yhdistetään henkilön elämän kokonaisuudeksi, mutta niistä puhutaan sen verran kuin on tarpeen. Ajatuksena on, että ei jäädä jumiin ja vellomaa negatiivisuuteen ja ikäviin kokemuksiin loputtomiin.

Pohdi itseksesi, lisäävätkö ajatuksesi toiveikkuuttasi ja tukevatko ajatuksesi sinua ja valitsemaasi elämänpolkua? Tällä on keskeinen merkitys sen kannalta, miten elämä sinulle näyttäytyy ja miten selviät siitä. Sillä, millaisia ajatuksia ruokit on merkitystä elämääsi, vireystilaasi ja elinvoimaasi. Positiivinen mielenvire auttaa näkemään vaihtoehtoisia asioiden toteutustapoja, näkökulmia ja ratkaisuja.

Filosofi ja ratkaisukeskeinen psykoterapeutti Antti S. Mattilan mukaan: näkökulman vaihtamisen taito on keskeinen onnentaitojen edellytys. Hän on kirjoittanut aiheesta muutaman kirjan ja ehkä itsekin olet huomannut, kuinka näkökulman vaihtaminen ihmeesti helpottaa oloa ja saa näköpiiriin uusia mahdollisuuksia ja toiveikkuutta.

Näkökulman vaihtamista on mahdollista oppia ja harjoitella. Näkökulmaa on hyvä vaihtaa esimerkiksi silloin, kun haluaa ylläpitää myönteisyyttä. Kiitollisuudentaito ja kyky anteeksiantamiseen nojaavat juurikin myös näkökulman vaihtamisen taitoon. Ihmissuhteissa menestyminen, vastoinkäymisistä selviytyminen ja joustavuus eli resilienssi, ammentavat voimansa näkökulman vaihtamisen kyvystä ja taidosta.

Positiivista ajattelua ja näkökulman vaihtamisen taitoa kannattaa siis opetella, jos haluaa olla onnellinen. Voit vaikuttaa ainoastaan omaan tulevaisuuteesi ja se tapahtuu nykyhetken näkökulmien valinnoilla.

Yksi asia, mistä voit aloittaa näkökulman vaihtamisen taidon opettelun ja harjoittelun on, että alat kiinnittämään huomiota omaan sisäiseen puheeseesi. Tällä tavoin alat tarjota itsellesi uusia näkökulmia mutta myös myötätuntoa. Kyseenalaista vanhat, jopa luutuneet ajatuksesi ja ota näkökulman vaihtamisen taito supervoimaksesi - se rikastaa, rohkaisee, vahvistaa ja innostaa - lupaan!

Uteliaalla asenteella varustettu ihminen saattaa kysyä itseltään seuraavanlaisia kysymyksiä: - Kuinka hyvin suoriudun tulevasta koitoksesta suhteessa omiin voimavaroihini? - Mitä voin oppia tästä tilanteesta? - Mitä voisin tehdä toisin ensi kerralla? - Voisinko kokeilla jotain uutta tapaa lähestyä asiaa? -Miten voisin huolehtia itsestäni paremmin?

Maailma muuttuu ympärillämme koko ajan ja myös me muutumme. Moni miettii, millaisessa maailmassa nyt elämme, onko mitään normaalia ja ennalta ennustettavaa enää olemassakaan? Vyöryykö tulevaisuus vaan päällemme?

Arvaamattomuus, yllätykset, epävarmuus, kaoottisuus, jatkuvat muutokset tekevät elämästä raskasta, ahdistavaa, tuntuu siltä,  ettei enää jaksa kuin sinnitellä päivä kerrallaan. Tulevaisuus saattaa tuntua toivottomalta. Miten tähän kaikkeen pitäisi suhtautua ja miten ylipäätään selvitä, ilman, että musertavat ajatukset painavat harteilla?

Voiko tulevaisuuteen liittyvää ahdistusta ja epämääräisyyden tunnetta mitenkään helpottaa, miten otan jälleen ohjat omiin käsiini ja johdan omaa elämääni?

Utelias elämänasenne on yksi voimavara ja vahvuus, joka on hyvä ottaa käyttöön, kun maailmantilanne ahdistaa. Uteliaisuus helpottaa elämää ja edesauttaa näin omaa hyvinvointia. Uteliaisuus lisää itseohjautuvuutta, kokeilunhalua, muutoskyvykkyyttä, joustavuutta ja näkökulman vaihtamisen taitoa suhteessa elämässä jatkuviin muutoksiin ja yllätyksiin.

Uteliaisuus kasvattaa henkistä sopeutumiskykyä, helpottaa kaikkea sosiaalista kanssakäymistä. Uteliaalla asenteella varustetulla ihmisellä oma elämä on paremmin omissa käsissä. Onhan hyödyllistä ottaa selkoa, mitä ympärillä tapahtuu ja näin löytää uusille poluille ja nähdä uusia mahdollisuuksia edessään, eikö totta?

Oletko viime aikoina tutustunut uuteen ihmiseen? Huomaatko kyseleväsi paljon ja ottavasi selvää kiinnostavista asioista? Onko uteliaisuutesi vienyt sinut mielenkiintoisiin paikkoihin ja kohtaamisiin?

Tiedän, mieleesi nousevat uteliaisuuteen liittyvät negatiiviset seikat. Uteliaisuus voi todella tuntua kiusaannuttavalta ja nololta. Perinteisesti uteliaisuus on liitetty turhaan uteluun, huonoihin käytöstapoihin ja yksityisyyden rajojen ylittämiseen. Uteliaisuus voi nostaa esille kiusallisia puheenaiheita ja tunkeilevan tunnelman. Utelias voi saada myös hankalan tai nuuskijan leiman. Loputon uteliaisuus voi häiritä toisia, jolloin tekee mieli vältellä läpeensä uteliasta ihmistä. Uteliaisuus edellyttääkin tilannetajua ja tahdikkuutta. Omaa uteliaisuuttaan voi kehittää.

Tieteen tekemisessä ja kaikessa kehittämistoiminnassa sekä luovassa toiminnassa, jota taideterapiakin on, uteliaisuus on keskeinen elementti.

Uteliaisuus suojelee elämää ja se palvelee turvallisuuden tunteen tarvetta. Uteliaisuuden takana on arvioitu olevan turvallisuuden tarpeen lisäksi myös kontrollin tarve. Uteliaisuus auttaa ihmistä sietämään pelkoa, riskejä ja epävarmuutta. Ihminen ikään kuin pyrkii saamaan otteen tilanteesta, johon hän on joutunut eli päästä niin sanotusti ajan tasalle ja tilanteen herraksi sen suhteen, missä mennään.

Uteliaisuus on myös luonteenpiirre. Uteliaisuus on osittain perinnöllistä, mutta siihen vaikuttaa myös ympäristö sekä perimän ja ympäristön keskinäinen vaikutus. Elämän eri tilanteissa onkin oiva tilaisuus miettiä ja tarkastella omaa uteliaisuuttaan ja olisiko sitä syytä kehittää johonkin suuntaan vai jopa vaimentaa hieman pääsisäistä uteliaisuuden ääntä. Ihan joka paikkaan ei kannata nenäänsä laittaa. Toisaalta, rikastaisinko omaa elämääni, jos pyrkisin olemaan hieman uteliaampi: keskustelemaan tuntemattoman kanssa, menemään eri tapahtumiin, oppimaan jonkun uuden taidon jne.

Uteliaisuus aiheuttaa aivoissa mielihyvän tuntemuksia ja siksi olemme valmiita tekemään asioita uteliaisuuden tyydyttämiseksi. Tämän vuoksi ihmiset jaksavat aina innostua uusista asioista vaikka kyse ei olisi hengissä säilymisestä vaan arjen elävöittämisestä ja rikastamisesta. Dopamiini, joka on mielihyvän tuntemuksiin liittyvä aivojen välittäjäaine, on uteliaisuuden airut! Se sekä auttaa herättämään uteliaisuutta, että virkistää, rohkaisee ja valpastaa oppimaan uutta. Ja, mikä parasta, palkitsee uuden oppimisesta mielihyvän tunteella! 

Lapset ovat luonnostaan uteliaita ja kiinnostuneita ympäristöstään ja tietyssä iässä pommittavat meitä aikuisia alituisilla miksi -kysymyksillä. Kasvatustieteilijä ja filosofi Juha Hakala viittaa kirjassaan Uteliaisuus, miksi ”miksi” on tärkeä kysymys, tutkimuksiin, joiden mukaan uteliaisuus kuitenkin romahtaa lapsen aloittaessa koulunkäynnin. Mikä tähän on syynä? Leikkimielisyyden katoaminen, koulun normit ja sosiaaliset yhdenmukaisuuden paineet, suuret ryhmäkoot vai mikä?

Uteliaisuuden voima tuppaa katoamaan, mitä vanhemmaksi ihminen tulee. Aikuisina meillä on taipumus pudota lukkiutuneisiin ja mukaviin ajattelumalleihin ja rutiineihin. Tunnistatko? Lopetamme kysymysten esittämisen, pelkäämme ehkä, että se saa meidät näyttämään tyhmiltä. Lopetamme itsemme asettamisen tilanteisiin, joissa olemme avoimia epävarmuudelle – ja siten myös haavoittuvia, emme tahdo antautua sattuman avaamille mahdollisuuksille, kokeiluille ja leikille. Kirjailija José Saramango sen kiteytti: Vanhuus alkaa, kun uteliaisuus on kadonnut. Kaikkihan tunnemme myös sananlaskun: vierivä kivi ei sammaloidu vai miten se meni?

Tutkimukset osoittavat, että ihmetyksen tunteen ylläpito koko elämän ajan auttaa ihmistä pysymään nuorena. Tunnemme varmaan kaikki hyvinvoivia vanhoja ihmisiä, jotka virkeinä seuraavat maailmaa ja sen menoa ympärillään. Aktiivinen uteliaisuus lisää pitkän iän todennäköisyyttä. Japanilainen sananlasku sanoo: lähden matkalle, vaikka vuoren huippua en koskaan saavuttaisikaan.

Uteliaisuus on meissä, se on kaikkien meidän ulottuvilla. Se on mahdollisuutta muuttaa itseään ja ajatteluaan paremmaksi ja karistaa pelot jaloista! Uteliaisuus arjessa saattaa jäädä unohduksiin, kun rutiinit täyttävät päivän, saatamme tuntea itsemme lopen uupuneiksi niin, ettei uteliaisuus nosta meissä päätään pitkiin aikoihin. Tuntuuko silloin, että eläisi?

Utelias henkilö antaa sattumalle mahdollisuuden: satunnaiset keskustelut ja tapaamiset voivat nivoutua yhteen merkillisillä ja kiehtovilla tavoilla. Meille kaikille inhimillisen epätäydellisyyden hyväksyminen vapauttaa uteliaisuutta ja näin luovuutta ja joustavuutta, jopa hyväntahtoisuutta ja leikkimieltä.

Miten suojella itseään maailmassa, joka joskus tuntuu kovalta ja kylmältä, mutta toisaalta antaa oman uteliaisuuden ja intuition viedä eteenpäin - tuhannen euron kysymys!

On tärkeää tunnistaa omat tarpeet tässä hetkessä ja toimia sen mukaan. Jos arjen haasteet antavat myöden, on hyvä ottaa riskejä ja olla vielä enemmän utelias, joustava ja kokeiluhaluinen. Jos on elämässä kuitenkin meneillään paljon arjessa ja sen koossa pitämisessä, on ehkä hyvä pitäytyä tutussa ja turvallisessa, omissa rutiineissa. Pysähdy tilanteiden äärelle ja kuulostele, miltä itsestäsi tuntuu ja toimi sitten oman tuntemuksesi ja omien arvojesi mukaan. Tunnista oma sisäinen maailmasi, ajatukset ja tunteet.

Kun olemme uteliaita toista ihmistä kohtaan, luonnollisesti hänen rajojaan tunneälykkäästi kuulostellen ja arvostaen, teemme palveluksen meille kummallekin. Autamme toista tulemaan tietoiseksi hänen erityisyydestään, osaamisestaan ja vahvuuksistaan samalla, kun itse opimme uutta ja saamme tilaisuuden tutustua toisen ajattelumaailmaan. Uteliaisuus on keino nähdä toisen potentiaali ja myös oma.

Parhaimmillaan utelias välittää lämpöä ja se tuntuu ihmisestä positiiviselta ja kohottavalta. Ihminen kokee, että toinen on kiinnostunut ja haluaa hyvää.

Miten sitten kehittää omaa uteliaisuuttaan, varsinkin jos on ujo, pelokas, introvertti, itsekriittinen tai herkkä? Nämä luonteenpiirteet ovat ainakin minulle tuttuja - niiden kanssa olen paininut melkein koko ikäni.

Yksi keskeisimmistä tavoista harjoitella ja kehittää omaa uteliaisuuttaan, on antautua kohtaamisille, käydä keskusteluja erilaisten ihmisten kanssa syvästi kuuntelevalla, uteliaalla ja ei-tietävällä asenteella. Mitä voisi lähteä kokeilemaan, jotain uutta harrastusta? Miten voisi toimi uteliaasti ja ylittää mukavuusrajansa? Lähtemällä vaikka tapahtumiin, antautumalla keskusteluun tuntemattoman kanssa, kysymällä neuvoa ja mielipidettä. Kun johtaa itseäsi johtaa myös omaa epävarmuuttaan. Utelias ja positiivinen mielenvire auttaa rikastamaan omaa elämää.

Uteliasta mieltä on myös tärkeää kohdistaa itseen, millaisia tunteita minussa herää, mitä ajatuksia ja toimintamalleja syntyy tietyissä tilanteissa, mikä olisi minulle parhaaksi? Näiden pohtiminen saattaa olla ratkaisevaa tulevaisuutesi kannalta. Kysy itseltäsi aika ajoin uteliaana, missä olet menossa juuri nyt ja mikä olisi sinulle parhaaksi nyt ja tulevaisuudessa?

Hyvää uutta viikkoa!

Ratkaisukeskeisessä taideterapiassa luova tekeminen, maalaaminen, piirtäminen, kirjoittaminen, laulaminen, musiikki tai tanssi tuottaa näkyviin sisintämme: jokin sisällämme oleva pääsee näkyviin käsiemme tai kehomme kautta.

Luova toiminta ja taiteen tekeminen kuuluvat kaikille ja kaikki voivat osallistua taiteen tekemiseen, tekniikkaa ei tarvita, sitä tulee ajan myötä. Luovan toiminnan ja taiteen tekemisen kautta ihmisen herkkyys tulee kosketetuksi. Taiteella onkin kyky vastata ihmisen kärsimykseen. Luova työskentely ja taide tuo näkyväksi ja tietoon asioita ja kokemustiloja, jotka muuten jäävät huomiotta tai tulevat työnnetyksi syrjään. Taide on myös silta minun ja muun maailman ja toisten kanssa ja sen kautta voidaan rakentaa dialogia. 


Mitä ratkaisukeskeinen lähestymistapa oikein tarkoittaa taideterapiassa - mitkä ovat ratkaisukeskeisen taideterapian erityispiirteet?


Ratkaisukeskeisen ajattelutavan ja ratkaisukeskeisen taideterapian erityispiirteitä ei voi laittaa tärkeysjärjestykseen. Yksi asia on kuitenkin ylitse muiden: kaiken lähtökohtana on aina asiakkaan arvostaminen ja hänen kuunteleminen. Asiakas on oman elämänsä paras asiantuntija ja jokainen prosessi on erilainen, olemmehan kaikki erilaisia ja uniikkeja.


Arvostaminen tarkoittaa toisen ihmisen maailmankuvan, ajattelutavan, arvojen, kokemusten ja elämäntilanteen kunnioittamista. Toisen arvostaminen toteutuu parhaiten kuuntelemalla. Terapeuttina antaudun itse ei-tietämisen tilaan, en tuputa kenellekään omia ennakkokäsityksiäni, ideoitani tai ajatuksiani, vaan siirrän ne taustalle. Saatan antaa asiakkaalle toimintaehdotuksia ja välitehtäviä, mutta vasta kun olen kuunnellut häntä tarpeeksi. Asiakkaalla on oikeus hylätä tai hyväksy ehdottamani toimintamalli. Asiakas tietää parhaiten oman tilanteensa ja myös ratkaisun siihen, vaikka sitä joudutaan ehkä etsimään tai siihen totuttelemaan pitkäänkin terapiassa.


Ratkaisukeskeinen lähestymistapa ja menetelmä sai alkunsa Yhdysvalloissa. Uranuurtajana pidetään psykiatri Milton H. Ericksonia (1901-1980). Hänen tapansa työskennellä potilaiden kanssa herätti laajaa huomiota, sillä hänen menetelmänsä toimi. Erickson ei ollut jonkun yhden teorian välikappale. Ericksonille tärkeintä oli potilaan kuunteleminen: jokainen kohtaaminen oli hänelle ainutkertainen. Ericksonin suuri viisaus piili siinä, että hän piti kaikkia potilaitaan pohjimmiltaan terveinä ja oli vakuuttunut siitä, että jokaisella potilaalla on kykyjä, voimavaroja, viisautta ja taitoja päästä eteenpäin ongelmastaan.


Ericksonin menetelmää alettiin soveltaa toisten psykoterapeuttien toimesta 1970-luvulta lukien. Sellaiset terapeutit kuten Steve de Shazer, Insoo Kim Berg ja monet muut kehittivät osaltaan ratkaisukeskeistä terapiasuuntausta. Suomessa ratkaisukeskeisen ajattelun pioneereja terapiatyössä ovat Ben Furman ja Tapani Ahola.


Ratkaisukeskeisessä terapiassa pyritään ratkaisuihin, tavoitteisiin, muutoksiin, tarpeiden ja unelmien toteuttamiseen. Ratkaisukeskeinen menetelmä ei vello menneessä eikä pääpaino ole kunkin tilanteen aiheuttaneiden syyllisten etsimisessä. Asiakas toki saa avautua näistä seikoista terapiassa niin pitkään kuin se on hänen mielestään tarpeen. Syyttely ja syyllisten etsiminen johtaa usein kuitenkin sudenkuoppaan tai kierteeseen, joka ei johda mihinkään vaan päin vastoin saattaa pahentaa tilannetta. Ratkaisukeskeisessä terapiassa keskitytäänkin ennen kaikkea asiakkaan toiveikkuuteen, vahvuuksiin, onnistumisiin, näkökulman vaihtamisen taitoon ja konkreettiseen toimintaan.


Terapeuttina en siis tarjoa tai tuputa ratkaisuja asiakkaalle vaan taideterapian aikana asiakas löytää tai oivaltaa yleensä itse ratkaisun ja toimintamallin ongelmaansa, tavoitteeseensa tai tarpeeseensa itse. Terapeuttina minun tehtävänä on oivalluttaa asiakasta ratkaisukeskeskeisten menetelmien, kysymysten ja luovan toiminnan avulla. 


Mitä muita keskeisiä piirteitä ratkaisukeskeinen taideterapia pitää sisällään ja miten se eroaa muista taideterapiasuuntauksista? 


Ratkaisukeskeinen taideterapia on tulevaisuuteen suuntautunutta ja tavoitteellista. Ongelmiin ei jäädä jumiin tai niihin vellomaan, vaan asiakas asettaa itselleen tavoitteen ja muutostoiveen, jota kohdin lähdetään yhdessä, vaikka vain pienin askelin. Huomioimme edistyksen ja selviytymisen joka kerta.


Ratkaisukeskeinen taideterapia on voimaannuttavaa ja energisoivaa. Huomio kiinnitetään tosiaan edistysaskeliin ja liikahduksiin kohti unelmaa, tavoitetta ja muutostoivetta. Ratkaisukeskeisessä taideterapiaprosessissa on tavallista huomata, että ongelmiin on useita vaihtoehtoisia ratkaisuja tai että tavoitteeseen tai unelmaan pääsemiseksi on monta vaihtoehtoista reittiä.  Jokaisella on oma yksilöllinen elämänpolkunsa.


Ratkaisukeskeisessä taideterapiassa korostuu tasavertaisuus ja yhteistyö. Vuorovaikutus ja asiakkaan arvostaminen ovat keskeisiä ratkaisukeskeisessä taideterapiassa aivan kuin alussa kirjoitin. Terapeuttina kunnioitan asiakkaan tapaa toimia ja hänen arvomaailmaansa ja mikä on hänelle merkityksellistä. Minun tehtäväni on kuunnella sinua, sillä sinä tiedät parhaiten keinot päästä tavoitteeseesi. Sinä tiedät, mikä on sinulle parhaaksi. Terapeuttina toimin tukenasi, oivalluttajanasi ja tavoitteiden saavuttamisen suunnannäyttäjänä. Minun on myös tärkeää saada asiakkaalta palautetta, miten olen onnistunut työssäni.


Ratkaisukeskeisessä taideterapiassa pyritään irti jumeista, pattitilanteista kohti mahdollisuuksia ja asiakkaan toivomaa tulevaisuutta ja hänelle merkityksellistä elämää. Negatiiviset ajatukset ja puhe, syyttely, toisiin vertailu eivät yleensä vie eteen päin vaan tulee tunne, että ei päästä mihinkään ja vellotaan samassa katkerassa liemessä. Jos jokin ei toimi, kokeillaan jotain toista menetelmää ja jos se toimii, niin panostetaan siihen. Miltä kuulostaa?


Ratkaisukeskeinen taideterapia tarkoittaa, että kaikessa tekemisessä on läsnä myönteisyys, luovuus, leikillisyys ja huumori. Aiempia epäonnistumisia tarkastellaan oppimiskokemuksina. Leikin ja huumorin avulla avataan uusia näkökulmia ja käsityksiä. Nauraminen on suotavaa!


Asiakkaan voimavarat ja toiveikkuus sekä aiemmat onnistumiset ovat Ratkaisukeskeisen taideterapian keskiössä. Ihmisellä on yleensä tarvittavat voimavarat saada aikaan itselle tärkeät muutokset. Terapeuttina kuljen hänen rinnallaan. En hylkää sinua.


Ratkaisukeskeisen taideterapian menetelmillä on monenlaisia mahdollisuuksia tuottaa muutosta ja nostaa esille uusia näkökulmia ja vaihtoehtoisia toimintamalleja. Luova toiminta paljastaa aina ihmisen sisintä. Se havahduttaa syvällisempään pohdintaan. 


Luovan toiminnan avulla voidaan visualisoida, konkretisoida ja elävöittää kokemuksia, tunteita ja ajatuksia, joita on muuten vaikea hahmottaa. Luovan toiminnan avulla voidaan nostaa esiin ihmisen todellisia tarinoita, hänen tarpeitaan ja toiveitaan ja tehdä näkymättömästä näkyvää. Luovassa toiminnassa on lupa leikitellä ja luoda virkistäviä skenaarioita. Villienkin ideoiden heittely on täysin mahdollista, joten uudenlaisten ratkaisumallien harjoittelu voi olla helpompaa taideterapiassa kuin jossakin muualla.


Moni ajattelee, että luova toiminta ja taideterapia edellyttävät suuren määrän epävarmuuden sietokykyä, itsensä likoon laittamista ja häpeän sietokykyä ja epäilee onko minusta siihen. Taideterapiassa luova toiminta tapahtuu kuitenkin turvallisessa ympäristössä, jolloin toiminta voi havahduttaa kohti uutta suuntaa elämässä turvallisissa puitteissa. Ateljee Mignoniin voit aina tulla turvallisin mielin. Pidän sinusta huolta.


Taide sanoittaa tunteita ja ajatuksia, se luo uusia kertomuksia ja uusia polkua elämään. Taide vahvistaa ja tukevoittaa, se havahduttaa havainnoimaan itseä ja ympäröivää todellisuutta. 


Keskeistä ratkaisukeskeisessä taideterapiassa on saada esille sitä, mikä on kullekin henkilölle erityistä, merkityksellistä ja hänen omaa elämäänsä rikastavaa, sitä, miten ihminen parhaiten johtaisi itseään kohti hänelle merkityksellistä elämää.


Kaikki mitä luomme, kertoo jotain itsestämme. Maalaamisen, piirtämisen tanssin, kirjoittamisen, laulun ja musiikin avulla kehoon varastoituneet tunteet ja ajatukset tulevat näkyviin ja kuulolle. Taideterapiassa arjen kuormat saadaan harteilta ja vahvistetaan myötätuntoa ja armeliaisuutta itseä kohtaan, jolloin jokin sisällämme oleva pääsee näkyville. 


Olen sulle henkilökohtainen ja turvallinen terapeutti, joka vien sut sinne, minne haluat ja toivot polkusi vievän.  

Tänään keskusteltiin muutoksen tarpeesta omassa elämässä, kun on tarve hiljentää, tulla vähällä toimeen ja päästä pois arjen sanelemasta orvanpyörästä. Se on kaipuuta rauhoittumiseen ja hiljentymiseen, pysähtymistä itsen äärelle, tunnetta, että nyt on tarve muutokselle. Jollain toisella siirtymä- tai muutosvaihe elämässä on saattanut tulla isona yllätyksenä, avioero tai sairastuminen esimerkkinä. Elämänmuutos tai siirtymä voi olla toivottu tai aiheuttaa kriisin. Epätietoisuus voi kalvaa mieltä ja huolet täyttää ajatukset: onko minusta tähän, miten selviän tästä kaikesta? Yhtä kaikki ollaan uudessa vaiheessa elämässä olivatpa muutokset myönteisiä tai kielteisiltä tuntuvia.

Joskus vain täytyy jättää kaikki vanha taakseen, jotta uusi elämä mahtuu tulemaan sisään, myös silloin kun uusi elämä tulee kutsumatta. Muutokset pakottavat kohti tuntematonta ja jopa arvaamatonta. Oli muutos toivottu tai yllättävä, niin kumpikin voi aiheuttaa stressiä. Ennalta suunniteltuun tai tiedossa olevaan muutokseen on helpompi sopeutua. Yllätyksellinen muutos voi taas vaatia pitkääkin sopeutumista vielä sen jälkeen, kun muutos on konkretisoitunut. Valittu ja harkittu muutos vie ihmistä yleensä lähemmäs hänelle merkityksellistä, onnellista ja arvokasta elämää. Kun muutos ja siirtymä elämässä tulee pakotetusti tilanne voi olla tuskallinen ja aiheuttaa kriisin.

Kriisi on käsillä silloin, kun tuntuu, että omat voimavarat eivät riitä jonkun asian tai elämäntilanteen hallitsemiseen ja sen käsittelyyn. Traumasta puhuttaessa tarkoitetaan tilannetta, jossa jokin itseä kohdannut asia tai elämäntilanne aiheuttaa suurta kärsimystä. Elämänmuutos- ja siirtymävaihe voivat hyvin saada kriisin päälle. Kriisiin voi liittyä monia tunteita: vihaa, pettymystä, pelkoa, epätoivoa, tyhjyyden tunnetta, ärtyneisyyttä jne.

Muutoksessa ja siirtymävaiheessa on hyvä käydä läpi aiempia tilanteita, jotka ovat menneet hyvin ja joista on saanut voimaa ja pystyvyyskokemusta. Mikä silloin auttoi, millaisista ajatuksista ja tekemisistä sain silloin apua ja voimaa? On hyvä keskittyä juuri omaan voimaan, mikä on sinun oma uniikki voima, mikä on sinun viisautesi? Kuka henkilö on ollut tukenasi ja millaista rohkaisua olet saanut häneltä. Voisiko tuo henkilö olla myös nyt tukenasi? Oletko valmis siihen, että sinua autetaan ja rinnallasi kuljetaan?

Kukaan ei tiedä, mitä muutos tuo tullessaan, mutta yleensä asioilla on tapana järjestyä. Vaikka kuulostaa kliseiseltä, niin elämä on kasvua, keskity siis omaan kasvuun vaikka vain hyvin pieni askel kerrallaan. Anna aikaa ja ota tilaa itsellesi. Jos joskus tuntuu siltä, että jää jumiin eikä pääse eteenpäin, on sekin selviytymistä. Mieti silloin, mistä olet saanut voimaa selviytyä. Muutokset ja siirtymät elämässä ovat osa jaettua ihmisyyttä emme pääse niitä pakoon.

Tässä askeleita, jotka auttavat siirtymävaiheen ja muutoksen yli:

1. Tunne tunteesi, älä pakoile niitä.
2. Tunnista tarpeesi ja omat arvosi, mistä asioista sinulle merkityksellinen elämä koostuu. Johda elämääsi arvojesi mukaan.
3. Mieli luo kaikenlaisia skenaarioita ja pelottavia ajatuksia liittyen tulevaan. Huomaa, että kaikki ajatuksemme eivät ole totta. Opi suhtautumaan ajatuksiisi ajatuksina, ei aina totena. Ajatukset liittyen menneeseen ja tulevaan ovat vain ja ainoastaan ajatuksia.
4. Harjoittele näkökulman vaihtamista. Mitä joku viisas, lämminhenkinen ihminen sanoisi sinulle tässä tilanteessa?
5. Päästä irti itseäsi koskevista pinttyneistäkin määritelmistä olethan uuden edessä. Huomaa milloin olet itsekriittinen.
6. Ole ystävällinen ja kiltti itsellesi. Tarjoa itsemyötätuntoista ymmärrystä itsellesi. Mitä sanoisit ystävälle, joka on samassa tilanteessa kuin sinä nyt - sano se itsellesi myös. Oletko miettinyt voimalausetta itsellesi - voimabiisi sinulla ehkä jo on? Minulla on oma voimalause ja siitä on tullut osa minua.
7. Mieti, mitä todella haluat elämältäsi.

​Jokainen muutos on askel sinua itseäsi kohti.

​Laadin Harjoitteita -sivulle taideterapeuttisen harjoituksen elämän siirtymävaiheeseen. Käy kurkkaamassa.

PS. Ainiin, muistatko Ally MacBeal televisiosarjan - ehkä joku vielä muistaa... Allyn voimabiisihän on Vonda Shepardin Tell him: "I know something about love..." 

​

2/7/2023 0 KOMMENTIT
Batman ja pystyvyysusko
Pystyvyysusko on luottamusta itseen. Pystyvyysuskolla on suurempi vaikutus ihmisen onnistumisen kokemuksille ja selviytymiselle erilaisissa elämäntilanteissa kuin todellisilla kyvyillä, koulutuksella tai älykkyydellä. Ihmisellä, jolla on pystyvyyden kokemuksia, on luottamusta omiin kykyihin, mahdollisuuksiin ja onnistumisiin.

Sisäiset esteet, epävarmuudet ja pelot voivat nakertaa pystyvyysuskoa toden teolla. Taideterapiassa koen, että yksi tärkeimmistä tehtävistäni on oivalluttaa asiakasta havaitsemaan omat kykynsä ja vahvuutensa, kannustaa ja rohkaista häntä ottamaan askeleita, vaikka vain lyhyitä, kohti omaa tavoitettaan ja näin lisätä asiakkaan luottamusta omaan pystyvyyteen.

Palasin juuri tanssileiriltä, jossa meitä oli 17 innokasta tanssin harrastajaa ja rakastajaa sekä kolme opettajaa. Tulimme eri puolita Suomea aina Seinäjokea ja Outokumpua myöten. Lajeina oli jazz- tanssi, nykytanssi ja baletti. Tanssitunteja oli vähintään 4,5 tuntia päivässä - ihanaa, siitäkin huolimatta, että niksautin nilkkani, onneksi lievästi, heti ekana iltana matkalla kauppaa - ei haitannut menoa. Ikähaitari oli nuorista aikuisista eläkeikää lähestyviin. Harva taisi kaikkia kolmea lajia, jollain oli jonkin tanssilajin kokemusta useita vuosikymmeniä, yksi oli aloittanut tanssiharrastuksen vasta viime tammikuussa. Palaute oli onnellista ja voimauttavaa: kiitos oli upea viikko, väsynyt, mutta onnellinen, kiitos uusista lajituttavuuksista, kiitos ihanasta kokemuksesta ja ja elämyksistä, ehdottomasti ensi kesänä uudestaan, reporankana, mutta yhtään vähempi en olisi halunnut tanssia, kehomieli pulppuilee ilosta ja kiitollisuudesta… Ensi kesänä mennään uudestaan.

Pystyvyysusko oli leirillä läsnä jokaisessa harjoituksessa ja lopun tanssiesityksissä. Miten omien rajojen rikkominen oli mahdollista? Varmasti ensiksikin rakkaus tanssiin, että teki sitä, mistä tykkää, oli keskeinen avain pystyvyyden kokemuksen syntymiselle.

Toinen asia pystyvyyskokemuksen syntymiselle on yhdessä tekemisen imu. Yhteenkuuluvuus lisäsi psykologista turvallisuutta eli se, että yhdessä selviämme tunneista ja esityksestä vaikka monelle jokin tanssilajeista ja moni muuvi oli aluksi täysin outo ja vieras. Se, että kaveri on vieressä, että tuetaan toinen toistamme. Samassa veneessä olemisella ja tekemisellä on vaikutusta: jokainen voi vaikuttaa ei vain omaa suoritukseen, mutta myös toisen pystyvyysuskoon itseensä.

Leirillä energia suuntautui, ei vain yhdessä tekemiseen, mutta myös yhdessä luomiseen ja oivaltamiseen. Oma osaaminen ei aina riitä ja tuntuu, että rajat tulevat vastaan, mutta jotenkin kummasti yhdessä tekemisen myötä rajat tulevat paljon huokoisemmiksi ja joustaviksi. Yhdessä tekemisen kautta myös oma motivaatio ja energiataso kasvavat.

Tällaisten onnistumiskokemusten myötä pystyvyysusko vahvistuu, ihminen oivaltaa, että hänessä on ennen kokemattomia, piilossa olleita voimavaroja. Pystyvyyden kokemukset vahvistavat tulevaisuudessa yksilön rohkeutta tarttua uusiin haasteisiin, käyttää omia vahvuuksia, vaikuttaa omaan elämäänsä ja löytää ratkaisuja pulmatilanteisiin. Pystyvyyden kokemus ruokkii sinnikkyyttä.  Pystyvyyden kokemuksilla ja itsensä ylittämisellä on vahva yhteys. Tanssileirillä se tuli taas todistettua.                  

Taideterapian ydintä on asiakkaan näkökulmien ja tietoisuuden avartaminen kohti pystyvyysuskoa. Taideterapiassa on erityisen tärkeää tuottaa asiakkaalle kokemus, että hän voi luottaa omiin kykyihinsä. Ohjauksessani se tapahtuu ensiksikin keskustelemalla asiakkaan aiemmista onnistumisen kokemuksista, mutta myös pohtimalla asiakkaan käsitystä itsestään itsenäisenä toimijana ja hänen suhdettaan toisiin ihmisiin, kokemuksiinsa ja käsityksiinsä. Toiseksi taideterapian etu ovat taiteen eri menetelmät, sillä pystyvyysuskoa on omiaan kasvattamaan pelkästää uusiin välineisiin ja menetelmiin tarttuminen ja kokeileminen, joka tapahtuu turvallisessa ympäristössä. Taideterapiassa ei tarvita aiempaa kokemusta taiteen, kirjoittamisen tai kuvien tekemisestä vaan minun tehtävänäni terapeuttina on oman luovan ja kannustavan asenteeni kautta kannustaa asiakasta kokeilemaan. Taideterapia on kerrassaan loistava menetelmä oivalluttaa asiakasta havaitsemaan omia voimavarojaan, jolloin hänen on helpompi havaita itse ratkaisu ongelmaansa, jolloin muutoksen, näkökulman vaihtamisen ja onnistumisen mahdollisuudet kasvavat.

​Tämän blogitekstin lopuksi en voi myöskään olla ajattelematta niitä neli- ja viisivuotiaita pikkupoikia, jotka pukevat Batmanin tai Hämähäkkimiehen asun päälleen ja jotka tietävät omaavansa piileviä kykyjä ja pystyvänsä rohkeisiin tekoihin. Lasten kyvystä levittää ympärilleen iloa, oivallusta, rohkeutta, onnellisuuden tunnetta, elämänjanoa ja kokeilunhalua voimme kaikki ottaa oppia.