Onko nyt tullut se hetki, jolloin tarkistat henkilökohtaiset rajasi vai olisiko se hetki ollut jo vuosia sitten? Hämärtyneiden ja kadonneiden rajojen taustalla on usein turvattomuuden tunnetta ja hyväksynnän hakemista ja liiallista kiltteyttä.

Kannatko harteillasi velvollisuuksien taakkaa, velvollisuuksien, jotka eivät edes kuullu sinulle? Meneekö aikasi ja energiasi toisten ihmisten kannatteluun, heidän lopputtomaan auttamiseensa, uhrautumiseen toisten puolesta, jopa valehtelemiseen toisen puolesta? Kaikki tämä tapahtuu oman elämäsi kustannuksella. Jatkuva suorittaminen ja toisten paapominen kuluttaa sinut puhki, väsyt ja oma elämänpiirisi kaventuu, rajasi hämärtyvät etkä itse pääse omassa elämässäsi eteenpäin saati toteuttamaan sinulle merkityksellisiä asioita.

Jos nyt on tullut aika vetää rajat, kirkastaa omat ääriviivasi ja päättää itse, miten haluat viettää elämäsi, miten ja milloin olet toisten käytettävissä, niin jatka lukemista. Kirjoitan sinulle tässä muutaman vahvistavan ja virkistävän ajatuksen ja askeleen omien rajojen kirkastamiseen.

Ilman selkeitä rajoja toiset kävelevät ylitsesi, kohtelevat sinua kaltoin ja  varastavat elämäsi. Omia rajojaan kannattaa vahvistaa, näin yhteys omiin ajatuksiin, tunteisiin ja toimintatapoihin on selkeää ja sinun on helpompi ilmaista itseäsi.

Askeleet omien rajojen kirkastamiseen:

• Ihmiset ovat vastuussa itsestään, ota vastuu itsestäsi ja omasta hyvinvoinnistasi, toimi johdonmukaisesti itseäsi arvostaen.
• Ala karsimaan pieni askel kerrallaan sellaisia asioita pois elämästäsi, jotka eivät tunnu omilta.
• Lisää jokapäiväiseen elämääsi itsellesi hyvää tekeviä hetkiä. Elämä on niin suuri lahja - usein sen tajuaa vasta, kun jotain tärkeää on menetetty - että sitä ei ole tarkoitettu tuhlattavaksi jatkuvan kärsimyksen ylläpitoon ja toisille elämiseen.
• Ajattele itsestäsi lempein ja arvostavin ajatuksin, luo itsellesi voimamantra vaikeisiin tilanteisiin.
• Jos sinun on vaikea kieltäytyä pyynnöistä, ota omaksi projektiksesi opetella sanomaan ei. Voit sanoa: ”Minulle ei nyt sovi”, ”Ei kiitos”, ”En ole nyt kiinnostunut”, ”En suostu”, ”En voi nyt” tai ”Valitettavasti en pysty osallistumaan”.  Aina ei myöskään tarvitse vastata heti, voit sanoa: ”Harkitsen asiaa”, “Palaan tähän myöhemmin” tai ”Kysy ensi viikolla uudestaan”. Selitellä ei tarvitse, pääset näin helpommalla.
• Rajat auttavat sinua välttämään seuraa, joka ei ole sinulle hyväksi, muista tämä!
• Kun saat kirkastettua rajasi ja lisää mielen lujuutta, voit päästää taas sellaisen henkilön lähemmäksi, jonka haluat ja silloinkin omilla ehdoillasi. 

Olisiko juuri nyt oikea hetki elämäsi uudelle alulle kirkastamalla rajasi. Pidä mielessä, että uskaltamalla olla oma aito itsesi ja arvostamalla itseäsi, olet parhaimmillasi ja parhaasi voit antaa vain olemalla aito sinä.

Anteeksiantaminen päästää sinut irti menneestä ja vapauttaa sinut elämään omaa elämääsi aitona itsenä. Helpommin sanottu kuin tehty eikö totta? Mikäli anteeksiantaminen ei onnistu, katkeruus, viha ja suru lisääntyvät eikä oma aito itse pääse kasvamaan eikä itselle arvokas ja merkityksellinen elämä pääse alkamaan.

​Kaltoinkohtelu, kiusaaminen, alistaminen, epäoikeudenmukaisuus, petetyksi tuleminen ja hylkäämisen tunne tuntuvat niin mielessä kuin kehossa. Olet saattanut jopa kääntää tapahtuneen omaksi syyksesi vaikka sinä olet se, jota on kohdeltu kaltoin? Itseviha, itsesääli, uhriutuminen, arvottomuuden tunne ja itsensä hylkääminen ovat pahimmanlaatuista myrkkyä.

Kun sinua on satutettu, kun toinen on tehnyt sinulle väärin, kun tarpeesi on ohitettu, voi anteeksiantamiseen kulua pitkäkin aika, jopa vuosia. Paranemisprosessi ja toipuminen vaatii asioiden perusteellista käsittelyä, toipumisorientoitunutta, tulevaisuuteen suuntautunutta ja voimavaraistavaa työskentelyä. Itselleen on myös kyettävä antamaan anteeksi ja kohdeltava itseään myötätuntoisesti.

Kerron sinulle seuraavaksi, miten ratkaisukeskeisessä taideterapiassa voimme lähestyä kanssasi anteeksiantamista, itsen vapauttamista menneestä ja miten uskaltautua elämään aidommin ja arvokkaammin. Jokaisen oma kokemus kaltoinkohtelusta on tietenkin erityinen ja jokainen anteeksiantoprosessi on yksilöllinen. Tärkeää on huomata, että anteeksipyyntöä ei kannata jäädä odottelemaan, voi myös hyvin olla, ettei pahantekijä ole enää elävien kirjoissakaan. Ratkaisukeskeisen taideterapian avulla voi siirtyä tarkastelemaan tapahtunutta, tunteitaan ja sinua satuttanutta ja kaltoinkohdellutta ihmistä ikään kuin ulkopuolelta.

Toivottavasti seuraavista askelista on sinulle apua omassa toipumisprosessissasi.

Ensimmäinen askel on käsitellä omia tarpeita ja tunteita. Tunteiden käsittely auttaa toipumisessa ja merkityksellisen ja omien arvojen mukaisen elämän rakentamisessa. Tarpeitaan ja tunteitaan voi sanoittaa tai niistä voi tehdä kuvallisen esityksen. Häpeä, viha ja suru voivat hyvin nostaa päätään työskentelyn aikana. Muista, että kaikki mitä kirjoitat, piirrät tai maalaat on oikein.

Omien tunteiden käsittelyn jälkeen voimme esimerkiksi lähteä tarkastelemaan sinua satuttaneen ja loukanneen henkilön persoonaa ja millainen hänen taustansa saattaa olla, mitä hän on saanut elämässään kokea, miten häntä on kohdeltu, mitä vaille hän on jäänyt. Emme voi tietää toisesta kaikkea eikä se ole tarpeellista. Joskus ihmisen sisäinen kipu ja tyhjyys voi olla niin suurta, että se purkautuu pahoina tekoina ja ilkeytenä toisia kohtaan. On tärkeää huomata, että kaikilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia kasvaa myötätuntoisiksi ihmisiksi kuin sinulla. Se ei kuitenkaan oikeuta pahoja tekoja, mutta saattaa auttaa ymmärtämisessä ja omassa toipumisprosessissa.

Kolmas vaihe ratkaisukeskeisessä taideterapiassa on, että lähdemme tutkimaan, kuka sinä olet aidoimmillasi riippumatta ihmissuhteistasi ja mitkä ovat sinun halusi, keinosi ja kykysi ottaa vastuu omasta hyvinvoinnistasi, tarpeistasi ja toiveistasi. Mikä on sinun ydinvahvuutesi ja viisautesi, joita kukaan ei voi koskaan ottaa sinulta pois. Työstämme itsetuntoasi ja oman elämän hallinnan tunnettasi taideterapeuttisten harjoitusten avulla.

Neljänneksi havainnoimme, mitä voimavaroja itsessäsi on kehittynyt taideterapiaprosessin myötä ja joita voit edelleen kehittää elämäsi tapahtumien ja kokemasi ansiosta ja johdosta. Kiinnitämme huomiota myös itsearvostukseen ja itsemyötätuntoon. Terapiassa opit rajojen vetämistä, itsemääräämisoikeutta, itsen johtamista ja itsesi rakastamisen kykyä sekä riippumattomuutta toisten mielipiteistä ja hyväksynnästä.

Lopputulemana itsetuntosi ja elämänhallinnantuntosi paranee, mahdollisesti määrittelet itsesi ja identiteettisi uudelleen ja vapautat itsesi antamalla anteeksi eikä toisilla ole enää valtaa sinuun. Taideterapiaprosessi ottaa oman aikansa eikä ole mikään taikatemppu. Lopulta anteeksianto menneen kanssa vapauttaa sinut täyteen ja aitoon elämään.

Olitko sinä näkymätön lapsi? Tove Janssonin novelli Kertomus näkymättömästä lapsesta julkaistiin vuonna 1962. Kertomus on aina koskettanut minua syvältä. Kertomuksen Ninnin kaltaisia näkymättömiä entisiä lapsia ja nykyisiä aikuisia on paljon missä päin tahansa.

Kertomuksessa kaltoin kohdeltu ja näkymättömäksi muuttunut Ninni-tyttö muuttaa muumiperheen luo. Ninni ei puhu, ei leiki eikä naura. Ainoastaan kaulaan sidottu tiuku ilmaisee, missä hän kulloinkin liikkuu. Ninnin itsetunto on kutistettu, hiljennetty ja tyhjennetty. Muumiperheen hellässä ja rohkaisevassa huomassa Ninni saa lopulta itsetuntonsa takaisin ja muuttuu pikku hiljaa näkyväksi ja kuuluvaksi. Ensin pienet käpälät ja jalat, lopulta kasvotkin sitten kun Ninni uskaltaa ilmaista tunteensa, suuttua ja nauraa.

Sinullekin on voinut käydä niinkuin Ninnille: lapsesta asti on tuntunut, että on parempi olla näkymätön, ylivarovainen tarkkailija ja hiljaa, ettei vaan olisi vaivaksi tai aiheuttaisi enemmän pulmia, häiriötä ja levottomuutta. Taka-alalle asettumisesta ja kutistettuna olemisesta on saattanut tulla sinulle elämäntapa, joka on seurannut sinua aikuisuuteen. Koet ehkä, että näin on turvallisinta: sulautua seinätapetteihin tai maton kuvioihin? Parempi elää varman päälle, säästöliekillä. Alisuorittaminen, yksinäisyys, arkuus, toisten miellyttäminen, tottelevaisuus, alistuneisuus, uhrautuvaisuus ja rohkeuden puute seuraavat elämääsi kuin kivet hartioittesi painona. Elämä tuntuu merkityksettömältä eikä sillä ole tarkoitusta.

​Ihminen on luotu kokemaan kaikki tunteensa ja kaikki tunteet ovat normaaleja. Sinä et kuitenkaan ole yhtä kuin tunteesi. Et ole myöskään yhtä kuin ajatuksesi. Tunteet ja ajatukset menevät ohi, jonain hetkenä tunnet surua, toisena kiukkua, kolmantena onnea jne. Havainnoi tunnetilojasi ja ajatuksiasi ikään kuin ulkopuolisen silmin. Älä työnnä tunteitasi tai ajatuksiasi syrjään vaan tunnista ne: tältä minusta tuntuu nyt, nämä ajatukset täyttävät mieleni.. Kun saat etäisyyttä tunteisiisi ja ajatuksiisi voit päättää, mitkä niistä ovat totta ja mitkä tukevat sinua ja sinun omaa elämääsi. Toimi omien arvojesi mukaan ja mikä on juuri sinulle merkityksellistä. Mitkä ovat omat tavoitteesi, tarpeesi ja toiveesi sinun elämässä, millaisen muutoksen haluat? Miten elämäsi muuttuu, kun lähdet rohkeasti toteuttamaan elämää aitona itsenäsi?

Aarrekarttatyöskentely on varmasti monelle tuttua. Tässä blogitekstissä kertaan  aarrekarttatyöskentelyn perusmenetelmät ja annan sinulle selkeät ohjeet. Tiesitkö muuten, että unelmakuvien leikkaaminen ja liimaaminen alustalle ei ole ainoa tapa toteuttaa aarrekartta?

Taideterapiassa ja valmennuksessa käytän aarrekarttamenetelmästä hieman muunneltuja ja varioidumpia muotoja henkilön ja ryhmän tarpeiden mukaan jokaisen unelmien saavuttamiseksi ja toiveiden toteuttamiseksi. Mutta tässä siis perusohjeet sinulle itsenäiseen työskentelyyn Ohjeet perustuvat Kristiina Harjun kirjaan Valmiina muutokseen: aarrekartan avulla kohti uutta (WSOY).

Laatimalla itsellesi aarrekartan toteutat oman mielesi muutosvalmennusta. Laatimalla aarrekartan pyrit näin vaikuttamaan omaan mieleesi. Aarrekartan avulla kirkastuu, mitä elämältäsi haluat ja mikä on sinulle merkityksellistä. Työskentelyn aikana löydät itsellesi tärkeitä toiveita ja tulevaisuuden suunnitelmia.

Työskentelyn aikana on tärkeää, että päästät irti kriittisyydestä, itsekriittisyydestä ja itsesi mitätöinnistä. Sen sijaan on erityisen tärkeää, että annat itsellesi luvan unelmoida unelmaelämääsi, haluta ja tarvita sinulle merkityksellisiä asioita elämääsi. Aarrekarttatyöskentelyn onnistumisen kannalta on oleellista, että annat unelmiesi olla joskus totta!

Kun lähdet työskentelemään oman aarrekarttasi parissa, varaa itsellesi aikaa ja rauhallinen paikka, jossa voit työskennellä häiriöttä ja ilman, että kukaan arvostelee sinua. Aarrekarttatyöskentely vaatii keskittynyttä mieltä, omaa aikaa ja sopivan tilan. Kenenkään toisen unelmista ei voi sanoa, että toisen unelma olisi hienompi tai huonompi kuin toisen, vaan kaikkia unelmia tulee kunnioittaa ja ne ovat yhtä arvokkaita. Tämä on erityisen tärkeää huomioida, jos työskennellään ryhmässä.

Lähdetään matkaan. Ota hyvä asento tuolissasi ja hengitä omassa tahdissasi. Seuraa hengitystäsi ja anna sen rauhoittua jos se tuntuu hyvältä. Keskitä mielesi itseesi ja myönteiseen itsessäsi. Suuntaa huomiosi mukaviin ja iloa tuottaviin asioihin sekä kiitollisuuden aiheisiin. Kun tuntuu hyvältä hengähdä syvään, anna hymyn nousta huulillesi ja siirrytään työskentelemään omien unelmien, toiveiden ja tarpeiden parissa.  Tässä vaiheessa älä huoli, mikäli unelmasi, toiveesi ja tarpeesi eivät vielä ole selkeitä, ne hahmottuvat yleensä työskentelyn aikana.

Oma aarrekarttasi voi olla kuvallinen, sanallinen tai tuntemuksellinen. Mikäli päätät laatia kuvallisen aarrekartan, niin tarvitset sitä varten paperia tai kartonkia, kyniä ja mieleisiäsi lehdistä leikattuja kuvia. Leikkaa lehdistä irti sellaisia kuvia, jotka kuvaavat sinun unelmia. Asettele kuvat paperilla tai kartongille mieleiseesi järjestykseen. Voit myös maalata tai piirtää kuvia tai kirjoittaa sanoja karttaasi. Aarrekartastasi tulee näin sinun näköisesi. Kartan on tarkoitus puhutella sinua ja muistuttaa sinua siitä, mikä on sinulle tärkeää ja merkityksellistä. Aseta aarrekarttasi näkyvälle paikalle.

Mikäli haluat laatia sanallisen aarrekartan, niin voit käyttää tähän tarkoitukseen sopivaa ja mieleistäsi, mitä tahansa, kirjoituspohjaa. Voit esimerkiksi tehdä kirjallisen ”huoneentaulun” itsellesesi seinälle tai laatia aarrekartan kalenteriisi tai muistikirjaasi. Tekstin määrällä ei ole väliä, tärkeintä on, että saat kuvattua unelmasi riittävän tarkasti. Palaa sanalliseen aarrekarttaasi säännöllisesti, lue tekstiäsi ääneen ja voit jopa luoda sanoistasi ja tekstistäsi mantran, jota toistat mielessäsi.

Tuntemuksellinen aarrekartta tarkoittaa sitä, että omat unelmat, toiveet ja tarpeet kartoitetaan ja tallennetaan muutoin kuin näkemisen ja kuulon avulla omaan kehoon. Tuntemuksellisessa aarrekarttatyöskentelyssä otat avuksi mielikuvat ja kehon tuntemukset. Rauhoitu hyvään ja mukavaan asentoo kuten työskentelyn alkaessa kerroin ja voit tarvittaessa sulkea kevyesti silmäsi. Oman hengityksen tahdissa tuota kehoosi tuntemuksia siitä, miltä kehossasituntuu, kun unelmasi toteutuu, vaikkapa muutto lämpimään Espanjaan, Unelmasta nousevat tuntemukset voit paikantaa johonkin kohtaan kehoasi, jolloin siihen jää jälki, tunnepohjainen muistijälki. Palaa tähän keholliseen muistijälkeen unelmastasi säännöllisesti.

Aarrekarttatyöskentely on yksinkertainen ja samalla hyvin voimaannuttava työskentelytapa. Ihminen elää elämäänsä eteenpäin ja on hyvä, jos on näköaloja. Tietenkään kaikki ei aina käy niin, kuin on ajatellut ja suunnitellut, yllätyksiä, hyviä ja haastavia, sattuu matkan varrella. On kuitenkin tärkeää katsoa omaa elämää ja tulevaisuuttaan toiveikkuudella, ilolla ja myönteisyydellä. Mikäli nämä puuttuvat, niin ihminen on hukassa. Toiveikkuuden, myönteisyyden, elämäntahdon ja oman voiman herättäminen ja ajatuksen, että elämällä on paljon annettavaa, ovat aarrekarttatyöskentelyn keskeinen sanoma ja merkitys. Oletko sinä valmis muutokseen? Sun vuosi saapuu pian!

Jokaisella on oikeus saada olla omassa kehossaan turvassa ja tyytyväisenä. Kuva itsestä ja omasta kehonkuvasta on tiukasti sidoksissa omaan mielenterveyteen. Viimeaikoina on eri medioissa kirvonnut keskustelu kehovihasta ja sen tuomasta, jopa koko elämän mittaisesta, henkisestä taakasta. (Esimerkiksi Helsingin Sanomat, Kehovihaa ja syömisen kyttäämistä, 25.9.2023). Miten selviytyä omassa elämässään, kun omakuvaan kohdistuvat omat tai toisten ilkeät viestit nostavat päätään?

Elämme hyvin visuaalisessa kulttuurissa, jossa sosiaalisen median tai jonkun harrastusmaailman luomat ulkonäköideaalit tuottavat jatkuvaa painetta iästä ja sukupuolesta riippumatta. Mieleen voi hiipiä sitkeä ajatus siitä, että mikään muu ei kelpaa. Kierre jatkuvalle epävarmuuden kokemukselle siitä, täyttääkö nuo usein perusteettomat ja keinotekoiset normit, on näin syntynyt.

Aikuisilla on suuri vastuu vanhempina, opettajina, sukulaisina, valmentajina ja ohjaajina siitä, kuinka he kohtaavat lapset ja nuoret. Muistan itse, kuinka ollessani noin 13-vuotias jazz-tanssitunnilla opettaja taputti pömppämahaani ja totesi, että siitä on päästävä eroon. Laihdutinkin sitten niin, että kuukautiset lakkasivat kokonaan. Myöhemmin piirsin sarjakuvan episodista. Tanssia harrastan vieläkin, mutta kyllä sitä, miltä näyttää tulee mietittyä päivittäin.

Meillä aikuisilla on myös vastuu kohdella toisiamme arvostavasti. Oma kehonkuva on asia, joka on lakkaamatta läsnä kunkin meistä elämässä. Nykyään, haluan näyttää siltä, mikä minusta itsestäni tuntuu hyvältä ja pyrin olemaan mahdollisimman luonnollisesti oma itseni. Joku toinen taas haluaa kohentaa omaa ulkonäköään esimerkiksi kirurgin veitsin. Minusta tämä on ihan ok, kunhan ihminen ei vahingoita mieltään. Rakennuspuut kun huonolle itsetunnolle, kehovihalle ja jopa itsensä rankaisemiselle rakentuvat salakavalasti.

Uuvuttavasta ja vääristyneestä kehokuvasta voi tulla sellainen emotionaalinen painolasti, joka vaikuttaa kaikkiin elämän osa-alueisiin, syö elämäniloa ja kaventaa elämänpiiriä ja haittaa osallistumista nykyhetken toimintoihin.

Huomioi, miten ja millä sanoilla havainnoit oman mielesi tuottamia ajatuksia, tunteita, kokemuksia sekä kehon tuntemuksia. Pyri käyttämään positiivisia ja hyväksyviä sanoja. Tämä voi vaatia sinua harjoittelemaan näkökulman vaihtamista. Mutta usko pois, itse voit päättää, mitä ajatuksia ja tunteita lähdet seuraamaan ja mitkä saavat lipua ohitsesi. En sano, että se on helppoa, mutta onnistuu harjoittelulla. Harjoittelu vaatii myös sitä, että olet läsnä kehossasi ja mielessäsi, jotta voit päästää irti negatiivisista määritelmistä. On myös tärkeää, että osaat tarjota lohtua ja myötätuntoa itsellesi.

​Taideterapia on hyvä ja toimivaksi osoitettu keino päästä eroon itsetuntoa ja omaa kehokuvaa nakertavista viesteistä. Negatiivisista viesteistä, joista on tullut osa minä- ja kehokuvaa voi päästä eroon turvallisilla taideterapiaharjoituksilla.

Jaan teille seuraavan pienen harjoituksen, jonka voi tehdä itsekseen. Muista, että tilanteestasi riippuen sinulle voi olla hyväksi, että varaat ajan taideterapiaan tai valmennukseen, jolloin pääsemme työstämään ongelmaa vielä syvällisemmin. Mutta tässä siis harjoitus. Mieti, mikä on se viesti, joka on syöpynyt mieleesi ja joka haittaa itseluottamustasi, joka päiväistä elämääsi ja joka tuo sinulle tuskaa ja riittämättömyyden tunnetta. Vaihda nyt näkökulmaa ja ajattele uutta ja tervettä viestiä tai jotain mukavaa viestiä, jonka olet saanut toiselta henkilöltä tai jonka olet antanut itse itsellesi. Ota esille paperi, jolle kirjoitat tätä vahvistavaa viestiä monta kertaa ensi normaalilla kirjoituskädelläsi ja sitten heikommalla kädelläsi, jotta viesti menee perille koko kehoosi. Ei haittaa vaikka heikommalla kädellä kirjoitettu näyttää harakanvarpailta. Ota sitten värikynät tai maalaustarvikkeet esille ja ala värittää vahvistavien viestien väliin jäävää tilaa voimaväreilläsi ja jotka vahvistavat sinun mielestäsi viestiä. Kiitä itseäsi harjoituksesta ja säilytä vahvistavaa viestipaperia näkyvillä.

Kipeätkin kokemukset vahvistavat meitä parhaassa tapauksessa. Mieti,
1. mitä olet oppinut kokemuksesta?
2. Mitä vahvuuksia ja kykyjäsi olet osannut käyttää?
3. Miten voit käyttää näitä vahvuuksiasi ja kykyjäsi nyt ja myöhemmin myös muissa tilanteissa?

Muista, elät omaa elämääsi. Älä anna elämän kauniiden hetkien lipua ohitsesi. Olet elämäsi tärkein ihminen.Sinulla on oikeus tunteisiisi. Kelle tahansa voi kokemassasi ikävässä tilanteessa tulla samanlaisia tunteita. Sinulla on lupa kokea ja tuntea juuri niitä tunteita, joita tunnet.

Uteliaalla asenteella varustettu ihminen saattaa kysyä itseltään seuraavanlaisia kysymyksiä: - Kuinka hyvin suoriudun tulevasta koitoksesta suhteessa omiin voimavaroihini? - Mitä voin oppia tästä tilanteesta? - Mitä voisin tehdä toisin ensi kerralla? - Voisinko kokeilla jotain uutta tapaa lähestyä asiaa? -Miten voisin huolehtia itsestäni paremmin?

Maailma muuttuu ympärillämme koko ajan ja myös me muutumme. Moni miettii, millaisessa maailmassa nyt elämme, onko mitään normaalia ja ennalta ennustettavaa enää olemassakaan? Vyöryykö tulevaisuus vaan päällemme?

Arvaamattomuus, yllätykset, epävarmuus, kaoottisuus, jatkuvat muutokset tekevät elämästä raskasta, ahdistavaa, tuntuu siltä,  ettei enää jaksa kuin sinnitellä päivä kerrallaan. Tulevaisuus saattaa tuntua toivottomalta. Miten tähän kaikkeen pitäisi suhtautua ja miten ylipäätään selvitä, ilman, että musertavat ajatukset painavat harteilla?

Voiko tulevaisuuteen liittyvää ahdistusta ja epämääräisyyden tunnetta mitenkään helpottaa, miten otan jälleen ohjat omiin käsiini ja johdan omaa elämääni?

Utelias elämänasenne on yksi voimavara ja vahvuus, joka on hyvä ottaa käyttöön, kun maailmantilanne ahdistaa. Uteliaisuus helpottaa elämää ja edesauttaa näin omaa hyvinvointia. Uteliaisuus lisää itseohjautuvuutta, kokeilunhalua, muutoskyvykkyyttä, joustavuutta ja näkökulman vaihtamisen taitoa suhteessa elämässä jatkuviin muutoksiin ja yllätyksiin.

Uteliaisuus kasvattaa henkistä sopeutumiskykyä, helpottaa kaikkea sosiaalista kanssakäymistä. Uteliaalla asenteella varustetulla ihmisellä oma elämä on paremmin omissa käsissä. Onhan hyödyllistä ottaa selkoa, mitä ympärillä tapahtuu ja näin löytää uusille poluille ja nähdä uusia mahdollisuuksia edessään, eikö totta?

Oletko viime aikoina tutustunut uuteen ihmiseen? Huomaatko kyseleväsi paljon ja ottavasi selvää kiinnostavista asioista? Onko uteliaisuutesi vienyt sinut mielenkiintoisiin paikkoihin ja kohtaamisiin?

Tiedän, mieleesi nousevat uteliaisuuteen liittyvät negatiiviset seikat. Uteliaisuus voi todella tuntua kiusaannuttavalta ja nololta. Perinteisesti uteliaisuus on liitetty turhaan uteluun, huonoihin käytöstapoihin ja yksityisyyden rajojen ylittämiseen. Uteliaisuus voi nostaa esille kiusallisia puheenaiheita ja tunkeilevan tunnelman. Utelias voi saada myös hankalan tai nuuskijan leiman. Loputon uteliaisuus voi häiritä toisia, jolloin tekee mieli vältellä läpeensä uteliasta ihmistä. Uteliaisuus edellyttääkin tilannetajua ja tahdikkuutta. Omaa uteliaisuuttaan voi kehittää.

Tieteen tekemisessä ja kaikessa kehittämistoiminnassa sekä luovassa toiminnassa, jota taideterapiakin on, uteliaisuus on keskeinen elementti.

Uteliaisuus suojelee elämää ja se palvelee turvallisuuden tunteen tarvetta. Uteliaisuuden takana on arvioitu olevan turvallisuuden tarpeen lisäksi myös kontrollin tarve. Uteliaisuus auttaa ihmistä sietämään pelkoa, riskejä ja epävarmuutta. Ihminen ikään kuin pyrkii saamaan otteen tilanteesta, johon hän on joutunut eli päästä niin sanotusti ajan tasalle ja tilanteen herraksi sen suhteen, missä mennään.

Uteliaisuus on myös luonteenpiirre. Uteliaisuus on osittain perinnöllistä, mutta siihen vaikuttaa myös ympäristö sekä perimän ja ympäristön keskinäinen vaikutus. Elämän eri tilanteissa onkin oiva tilaisuus miettiä ja tarkastella omaa uteliaisuuttaan ja olisiko sitä syytä kehittää johonkin suuntaan vai jopa vaimentaa hieman pääsisäistä uteliaisuuden ääntä. Ihan joka paikkaan ei kannata nenäänsä laittaa. Toisaalta, rikastaisinko omaa elämääni, jos pyrkisin olemaan hieman uteliaampi: keskustelemaan tuntemattoman kanssa, menemään eri tapahtumiin, oppimaan jonkun uuden taidon jne.

Uteliaisuus aiheuttaa aivoissa mielihyvän tuntemuksia ja siksi olemme valmiita tekemään asioita uteliaisuuden tyydyttämiseksi. Tämän vuoksi ihmiset jaksavat aina innostua uusista asioista vaikka kyse ei olisi hengissä säilymisestä vaan arjen elävöittämisestä ja rikastamisesta. Dopamiini, joka on mielihyvän tuntemuksiin liittyvä aivojen välittäjäaine, on uteliaisuuden airut! Se sekä auttaa herättämään uteliaisuutta, että virkistää, rohkaisee ja valpastaa oppimaan uutta. Ja, mikä parasta, palkitsee uuden oppimisesta mielihyvän tunteella! 

Lapset ovat luonnostaan uteliaita ja kiinnostuneita ympäristöstään ja tietyssä iässä pommittavat meitä aikuisia alituisilla miksi -kysymyksillä. Kasvatustieteilijä ja filosofi Juha Hakala viittaa kirjassaan Uteliaisuus, miksi ”miksi” on tärkeä kysymys, tutkimuksiin, joiden mukaan uteliaisuus kuitenkin romahtaa lapsen aloittaessa koulunkäynnin. Mikä tähän on syynä? Leikkimielisyyden katoaminen, koulun normit ja sosiaaliset yhdenmukaisuuden paineet, suuret ryhmäkoot vai mikä?

Uteliaisuuden voima tuppaa katoamaan, mitä vanhemmaksi ihminen tulee. Aikuisina meillä on taipumus pudota lukkiutuneisiin ja mukaviin ajattelumalleihin ja rutiineihin. Tunnistatko? Lopetamme kysymysten esittämisen, pelkäämme ehkä, että se saa meidät näyttämään tyhmiltä. Lopetamme itsemme asettamisen tilanteisiin, joissa olemme avoimia epävarmuudelle – ja siten myös haavoittuvia, emme tahdo antautua sattuman avaamille mahdollisuuksille, kokeiluille ja leikille. Kirjailija José Saramango sen kiteytti: Vanhuus alkaa, kun uteliaisuus on kadonnut. Kaikkihan tunnemme myös sananlaskun: vierivä kivi ei sammaloidu vai miten se meni?

Tutkimukset osoittavat, että ihmetyksen tunteen ylläpito koko elämän ajan auttaa ihmistä pysymään nuorena. Tunnemme varmaan kaikki hyvinvoivia vanhoja ihmisiä, jotka virkeinä seuraavat maailmaa ja sen menoa ympärillään. Aktiivinen uteliaisuus lisää pitkän iän todennäköisyyttä. Japanilainen sananlasku sanoo: lähden matkalle, vaikka vuoren huippua en koskaan saavuttaisikaan.

Uteliaisuus on meissä, se on kaikkien meidän ulottuvilla. Se on mahdollisuutta muuttaa itseään ja ajatteluaan paremmaksi ja karistaa pelot jaloista! Uteliaisuus arjessa saattaa jäädä unohduksiin, kun rutiinit täyttävät päivän, saatamme tuntea itsemme lopen uupuneiksi niin, ettei uteliaisuus nosta meissä päätään pitkiin aikoihin. Tuntuuko silloin, että eläisi?

Utelias henkilö antaa sattumalle mahdollisuuden: satunnaiset keskustelut ja tapaamiset voivat nivoutua yhteen merkillisillä ja kiehtovilla tavoilla. Meille kaikille inhimillisen epätäydellisyyden hyväksyminen vapauttaa uteliaisuutta ja näin luovuutta ja joustavuutta, jopa hyväntahtoisuutta ja leikkimieltä.

Miten suojella itseään maailmassa, joka joskus tuntuu kovalta ja kylmältä, mutta toisaalta antaa oman uteliaisuuden ja intuition viedä eteenpäin - tuhannen euron kysymys!

On tärkeää tunnistaa omat tarpeet tässä hetkessä ja toimia sen mukaan. Jos arjen haasteet antavat myöden, on hyvä ottaa riskejä ja olla vielä enemmän utelias, joustava ja kokeiluhaluinen. Jos on elämässä kuitenkin meneillään paljon arjessa ja sen koossa pitämisessä, on ehkä hyvä pitäytyä tutussa ja turvallisessa, omissa rutiineissa. Pysähdy tilanteiden äärelle ja kuulostele, miltä itsestäsi tuntuu ja toimi sitten oman tuntemuksesi ja omien arvojesi mukaan. Tunnista oma sisäinen maailmasi, ajatukset ja tunteet.

Kun olemme uteliaita toista ihmistä kohtaan, luonnollisesti hänen rajojaan tunneälykkäästi kuulostellen ja arvostaen, teemme palveluksen meille kummallekin. Autamme toista tulemaan tietoiseksi hänen erityisyydestään, osaamisestaan ja vahvuuksistaan samalla, kun itse opimme uutta ja saamme tilaisuuden tutustua toisen ajattelumaailmaan. Uteliaisuus on keino nähdä toisen potentiaali ja myös oma.

Parhaimmillaan utelias välittää lämpöä ja se tuntuu ihmisestä positiiviselta ja kohottavalta. Ihminen kokee, että toinen on kiinnostunut ja haluaa hyvää.

Miten sitten kehittää omaa uteliaisuuttaan, varsinkin jos on ujo, pelokas, introvertti, itsekriittinen tai herkkä? Nämä luonteenpiirteet ovat ainakin minulle tuttuja - niiden kanssa olen paininut melkein koko ikäni.

Yksi keskeisimmistä tavoista harjoitella ja kehittää omaa uteliaisuuttaan, on antautua kohtaamisille, käydä keskusteluja erilaisten ihmisten kanssa syvästi kuuntelevalla, uteliaalla ja ei-tietävällä asenteella. Mitä voisi lähteä kokeilemaan, jotain uutta harrastusta? Miten voisi toimi uteliaasti ja ylittää mukavuusrajansa? Lähtemällä vaikka tapahtumiin, antautumalla keskusteluun tuntemattoman kanssa, kysymällä neuvoa ja mielipidettä. Kun johtaa itseäsi johtaa myös omaa epävarmuuttaan. Utelias ja positiivinen mielenvire auttaa rikastamaan omaa elämää.

Uteliasta mieltä on myös tärkeää kohdistaa itseen, millaisia tunteita minussa herää, mitä ajatuksia ja toimintamalleja syntyy tietyissä tilanteissa, mikä olisi minulle parhaaksi? Näiden pohtiminen saattaa olla ratkaisevaa tulevaisuutesi kannalta. Kysy itseltäsi aika ajoin uteliaana, missä olet menossa juuri nyt ja mikä olisi sinulle parhaaksi nyt ja tulevaisuudessa?

Hyvää uutta viikkoa!

Tänään keskusteltiin muutoksen tarpeesta omassa elämässä, kun on tarve hiljentää, tulla vähällä toimeen ja päästä pois arjen sanelemasta orvanpyörästä. Se on kaipuuta rauhoittumiseen ja hiljentymiseen, pysähtymistä itsen äärelle, tunnetta, että nyt on tarve muutokselle. Jollain toisella siirtymä- tai muutosvaihe elämässä on saattanut tulla isona yllätyksenä, avioero tai sairastuminen esimerkkinä. Elämänmuutos tai siirtymä voi olla toivottu tai aiheuttaa kriisin. Epätietoisuus voi kalvaa mieltä ja huolet täyttää ajatukset: onko minusta tähän, miten selviän tästä kaikesta? Yhtä kaikki ollaan uudessa vaiheessa elämässä olivatpa muutokset myönteisiä tai kielteisiltä tuntuvia.

Joskus vain täytyy jättää kaikki vanha taakseen, jotta uusi elämä mahtuu tulemaan sisään, myös silloin kun uusi elämä tulee kutsumatta. Muutokset pakottavat kohti tuntematonta ja jopa arvaamatonta. Oli muutos toivottu tai yllättävä, niin kumpikin voi aiheuttaa stressiä. Ennalta suunniteltuun tai tiedossa olevaan muutokseen on helpompi sopeutua. Yllätyksellinen muutos voi taas vaatia pitkääkin sopeutumista vielä sen jälkeen, kun muutos on konkretisoitunut. Valittu ja harkittu muutos vie ihmistä yleensä lähemmäs hänelle merkityksellistä, onnellista ja arvokasta elämää. Kun muutos ja siirtymä elämässä tulee pakotetusti tilanne voi olla tuskallinen ja aiheuttaa kriisin.

Kriisi on käsillä silloin, kun tuntuu, että omat voimavarat eivät riitä jonkun asian tai elämäntilanteen hallitsemiseen ja sen käsittelyyn. Traumasta puhuttaessa tarkoitetaan tilannetta, jossa jokin itseä kohdannut asia tai elämäntilanne aiheuttaa suurta kärsimystä. Elämänmuutos- ja siirtymävaihe voivat hyvin saada kriisin päälle. Kriisiin voi liittyä monia tunteita: vihaa, pettymystä, pelkoa, epätoivoa, tyhjyyden tunnetta, ärtyneisyyttä jne.

Muutoksessa ja siirtymävaiheessa on hyvä käydä läpi aiempia tilanteita, jotka ovat menneet hyvin ja joista on saanut voimaa ja pystyvyyskokemusta. Mikä silloin auttoi, millaisista ajatuksista ja tekemisistä sain silloin apua ja voimaa? On hyvä keskittyä juuri omaan voimaan, mikä on sinun oma uniikki voima, mikä on sinun viisautesi? Kuka henkilö on ollut tukenasi ja millaista rohkaisua olet saanut häneltä. Voisiko tuo henkilö olla myös nyt tukenasi? Oletko valmis siihen, että sinua autetaan ja rinnallasi kuljetaan?

Kukaan ei tiedä, mitä muutos tuo tullessaan, mutta yleensä asioilla on tapana järjestyä. Vaikka kuulostaa kliseiseltä, niin elämä on kasvua, keskity siis omaan kasvuun vaikka vain hyvin pieni askel kerrallaan. Anna aikaa ja ota tilaa itsellesi. Jos joskus tuntuu siltä, että jää jumiin eikä pääse eteenpäin, on sekin selviytymistä. Mieti silloin, mistä olet saanut voimaa selviytyä. Muutokset ja siirtymät elämässä ovat osa jaettua ihmisyyttä emme pääse niitä pakoon.

Tässä askeleita, jotka auttavat siirtymävaiheen ja muutoksen yli:

1. Tunne tunteesi, älä pakoile niitä.
2. Tunnista tarpeesi ja omat arvosi, mistä asioista sinulle merkityksellinen elämä koostuu. Johda elämääsi arvojesi mukaan.
3. Mieli luo kaikenlaisia skenaarioita ja pelottavia ajatuksia liittyen tulevaan. Huomaa, että kaikki ajatuksemme eivät ole totta. Opi suhtautumaan ajatuksiisi ajatuksina, ei aina totena. Ajatukset liittyen menneeseen ja tulevaan ovat vain ja ainoastaan ajatuksia.
4. Harjoittele näkökulman vaihtamista. Mitä joku viisas, lämminhenkinen ihminen sanoisi sinulle tässä tilanteessa?
5. Päästä irti itseäsi koskevista pinttyneistäkin määritelmistä olethan uuden edessä. Huomaa milloin olet itsekriittinen.
6. Ole ystävällinen ja kiltti itsellesi. Tarjoa itsemyötätuntoista ymmärrystä itsellesi. Mitä sanoisit ystävälle, joka on samassa tilanteessa kuin sinä nyt - sano se itsellesi myös. Oletko miettinyt voimalausetta itsellesi - voimabiisi sinulla ehkä jo on? Minulla on oma voimalause ja siitä on tullut osa minua.
7. Mieti, mitä todella haluat elämältäsi.

​Jokainen muutos on askel sinua itseäsi kohti.

​Laadin Harjoitteita -sivulle taideterapeuttisen harjoituksen elämän siirtymävaiheeseen. Käy kurkkaamassa.

PS. Ainiin, muistatko Ally MacBeal televisiosarjan - ehkä joku vielä muistaa... Allyn voimabiisihän on Vonda Shepardin Tell him: "I know something about love..." 

​

2/7/2023 0 KOMMENTIT
Batman ja pystyvyysusko
Pystyvyysusko on luottamusta itseen. Pystyvyysuskolla on suurempi vaikutus ihmisen onnistumisen kokemuksille ja selviytymiselle erilaisissa elämäntilanteissa kuin todellisilla kyvyillä, koulutuksella tai älykkyydellä. Ihmisellä, jolla on pystyvyyden kokemuksia, on luottamusta omiin kykyihin, mahdollisuuksiin ja onnistumisiin.

Sisäiset esteet, epävarmuudet ja pelot voivat nakertaa pystyvyysuskoa toden teolla. Taideterapiassa koen, että yksi tärkeimmistä tehtävistäni on oivalluttaa asiakasta havaitsemaan omat kykynsä ja vahvuutensa, kannustaa ja rohkaista häntä ottamaan askeleita, vaikka vain lyhyitä, kohti omaa tavoitettaan ja näin lisätä asiakkaan luottamusta omaan pystyvyyteen.

Palasin juuri tanssileiriltä, jossa meitä oli 17 innokasta tanssin harrastajaa ja rakastajaa sekä kolme opettajaa. Tulimme eri puolita Suomea aina Seinäjokea ja Outokumpua myöten. Lajeina oli jazz- tanssi, nykytanssi ja baletti. Tanssitunteja oli vähintään 4,5 tuntia päivässä - ihanaa, siitäkin huolimatta, että niksautin nilkkani, onneksi lievästi, heti ekana iltana matkalla kauppaa - ei haitannut menoa. Ikähaitari oli nuorista aikuisista eläkeikää lähestyviin. Harva taisi kaikkia kolmea lajia, jollain oli jonkin tanssilajin kokemusta useita vuosikymmeniä, yksi oli aloittanut tanssiharrastuksen vasta viime tammikuussa. Palaute oli onnellista ja voimauttavaa: kiitos oli upea viikko, väsynyt, mutta onnellinen, kiitos uusista lajituttavuuksista, kiitos ihanasta kokemuksesta ja ja elämyksistä, ehdottomasti ensi kesänä uudestaan, reporankana, mutta yhtään vähempi en olisi halunnut tanssia, kehomieli pulppuilee ilosta ja kiitollisuudesta… Ensi kesänä mennään uudestaan.

Pystyvyysusko oli leirillä läsnä jokaisessa harjoituksessa ja lopun tanssiesityksissä. Miten omien rajojen rikkominen oli mahdollista? Varmasti ensiksikin rakkaus tanssiin, että teki sitä, mistä tykkää, oli keskeinen avain pystyvyyden kokemuksen syntymiselle.

Toinen asia pystyvyyskokemuksen syntymiselle on yhdessä tekemisen imu. Yhteenkuuluvuus lisäsi psykologista turvallisuutta eli se, että yhdessä selviämme tunneista ja esityksestä vaikka monelle jokin tanssilajeista ja moni muuvi oli aluksi täysin outo ja vieras. Se, että kaveri on vieressä, että tuetaan toinen toistamme. Samassa veneessä olemisella ja tekemisellä on vaikutusta: jokainen voi vaikuttaa ei vain omaa suoritukseen, mutta myös toisen pystyvyysuskoon itseensä.

Leirillä energia suuntautui, ei vain yhdessä tekemiseen, mutta myös yhdessä luomiseen ja oivaltamiseen. Oma osaaminen ei aina riitä ja tuntuu, että rajat tulevat vastaan, mutta jotenkin kummasti yhdessä tekemisen myötä rajat tulevat paljon huokoisemmiksi ja joustaviksi. Yhdessä tekemisen kautta myös oma motivaatio ja energiataso kasvavat.

Tällaisten onnistumiskokemusten myötä pystyvyysusko vahvistuu, ihminen oivaltaa, että hänessä on ennen kokemattomia, piilossa olleita voimavaroja. Pystyvyyden kokemukset vahvistavat tulevaisuudessa yksilön rohkeutta tarttua uusiin haasteisiin, käyttää omia vahvuuksia, vaikuttaa omaan elämäänsä ja löytää ratkaisuja pulmatilanteisiin. Pystyvyyden kokemus ruokkii sinnikkyyttä.  Pystyvyyden kokemuksilla ja itsensä ylittämisellä on vahva yhteys. Tanssileirillä se tuli taas todistettua.                  

Taideterapian ydintä on asiakkaan näkökulmien ja tietoisuuden avartaminen kohti pystyvyysuskoa. Taideterapiassa on erityisen tärkeää tuottaa asiakkaalle kokemus, että hän voi luottaa omiin kykyihinsä. Ohjauksessani se tapahtuu ensiksikin keskustelemalla asiakkaan aiemmista onnistumisen kokemuksista, mutta myös pohtimalla asiakkaan käsitystä itsestään itsenäisenä toimijana ja hänen suhdettaan toisiin ihmisiin, kokemuksiinsa ja käsityksiinsä. Toiseksi taideterapian etu ovat taiteen eri menetelmät, sillä pystyvyysuskoa on omiaan kasvattamaan pelkästää uusiin välineisiin ja menetelmiin tarttuminen ja kokeileminen, joka tapahtuu turvallisessa ympäristössä. Taideterapiassa ei tarvita aiempaa kokemusta taiteen, kirjoittamisen tai kuvien tekemisestä vaan minun tehtävänäni terapeuttina on oman luovan ja kannustavan asenteeni kautta kannustaa asiakasta kokeilemaan. Taideterapia on kerrassaan loistava menetelmä oivalluttaa asiakasta havaitsemaan omia voimavarojaan, jolloin hänen on helpompi havaita itse ratkaisu ongelmaansa, jolloin muutoksen, näkökulman vaihtamisen ja onnistumisen mahdollisuudet kasvavat.

​Tämän blogitekstin lopuksi en voi myöskään olla ajattelematta niitä neli- ja viisivuotiaita pikkupoikia, jotka pukevat Batmanin tai Hämähäkkimiehen asun päälleen ja jotka tietävät omaavansa piileviä kykyjä ja pystyvänsä rohkeisiin tekoihin. Lasten kyvystä levittää ympärilleen iloa, oivallusta, rohkeutta, onnellisuuden tunnetta, elämänjanoa ja kokeilunhalua voimme kaikki ottaa oppia.