26/9/2023 0 Kommentit Negatiiviset viestit ja omakuvaJokaisella on oikeus saada olla omassa kehossaan turvassa ja tyytyväisenä. Kuva itsestä ja omasta kehonkuvasta on tiukasti sidoksissa omaan mielenterveyteen. Viimeaikoina on eri medioissa kirvonnut keskustelu kehovihasta ja sen tuomasta, jopa koko elämän mittaisesta, henkisestä taakasta. (Esimerkiksi Helsingin Sanomat, Kehovihaa ja syömisen kyttäämistä, 25.9.2023). Miten selviytyä omassa elämässään, kun omakuvaan kohdistuvat omat tai toisten ilkeät viestit nostavat päätään?
Elämme hyvin visuaalisessa kulttuurissa, jossa sosiaalisen median tai jonkun harrastusmaailman luomat ulkonäköideaalit tuottavat jatkuvaa painetta iästä ja sukupuolesta riippumatta. Mieleen voi hiipiä sitkeä ajatus siitä, että mikään muu ei kelpaa. Kierre jatkuvalle epävarmuuden kokemukselle siitä, täyttääkö nuo usein perusteettomat ja keinotekoiset normit, on näin syntynyt. Aikuisilla on suuri vastuu vanhempina, opettajina, sukulaisina, valmentajina ja ohjaajina siitä, kuinka he kohtaavat lapset ja nuoret. Muistan itse, kuinka ollessani noin 13-vuotias jazz-tanssitunnilla opettaja taputti pömppämahaani ja totesi, että siitä on päästävä eroon. Laihdutinkin sitten niin, että kuukautiset lakkasivat kokonaan. Myöhemmin piirsin sarjakuvan episodista. Tanssia harrastan vieläkin, mutta kyllä sitä, miltä näyttää tulee mietittyä päivittäin. Meillä aikuisilla on myös vastuu kohdella toisiamme arvostavasti. Oma kehonkuva on asia, joka on lakkaamatta läsnä kunkin meistä elämässä. Nykyään, haluan näyttää siltä, mikä minusta itsestäni tuntuu hyvältä ja pyrin olemaan mahdollisimman luonnollisesti oma itseni. Joku toinen taas haluaa kohentaa omaa ulkonäköään esimerkiksi kirurgin veitsin. Minusta tämä on ihan ok, kunhan ihminen ei vahingoita mieltään. Rakennuspuut kun huonolle itsetunnolle, kehovihalle ja jopa itsensä rankaisemiselle rakentuvat salakavalasti. Uuvuttavasta ja vääristyneestä kehokuvasta voi tulla sellainen emotionaalinen painolasti, joka vaikuttaa kaikkiin elämän osa-alueisiin, syö elämäniloa ja kaventaa elämänpiiriä ja haittaa osallistumista nykyhetken toimintoihin. Huomioi, miten ja millä sanoilla havainnoit oman mielesi tuottamia ajatuksia, tunteita, kokemuksia sekä kehon tuntemuksia. Pyri käyttämään positiivisia ja hyväksyviä sanoja. Tämä voi vaatia sinua harjoittelemaan näkökulman vaihtamista. Mutta usko pois, itse voit päättää, mitä ajatuksia ja tunteita lähdet seuraamaan ja mitkä saavat lipua ohitsesi. En sano, että se on helppoa, mutta onnistuu harjoittelulla. Harjoittelu vaatii myös sitä, että olet läsnä kehossasi ja mielessäsi, jotta voit päästää irti negatiivisista määritelmistä. On myös tärkeää, että osaat tarjota lohtua ja myötätuntoa itsellesi. Taideterapia on hyvä ja toimivaksi osoitettu keino päästä eroon itsetuntoa ja omaa kehokuvaa nakertavista viesteistä. Negatiivisista viesteistä, joista on tullut osa minä- ja kehokuvaa voi päästä eroon turvallisilla taideterapiaharjoituksilla. Jaan teille seuraavan pienen harjoituksen, jonka voi tehdä itsekseen. Muista, että tilanteestasi riippuen sinulle voi olla hyväksi, että varaat ajan taideterapiaan tai valmennukseen, jolloin pääsemme työstämään ongelmaa vielä syvällisemmin. Mutta tässä siis harjoitus. Mieti, mikä on se viesti, joka on syöpynyt mieleesi ja joka haittaa itseluottamustasi, joka päiväistä elämääsi ja joka tuo sinulle tuskaa ja riittämättömyyden tunnetta. Vaihda nyt näkökulmaa ja ajattele uutta ja tervettä viestiä tai jotain mukavaa viestiä, jonka olet saanut toiselta henkilöltä tai jonka olet antanut itse itsellesi. Ota esille paperi, jolle kirjoitat tätä vahvistavaa viestiä monta kertaa ensi normaalilla kirjoituskädelläsi ja sitten heikommalla kädelläsi, jotta viesti menee perille koko kehoosi. Ei haittaa vaikka heikommalla kädellä kirjoitettu näyttää harakanvarpailta. Ota sitten värikynät tai maalaustarvikkeet esille ja ala värittää vahvistavien viestien väliin jäävää tilaa voimaväreilläsi ja jotka vahvistavat sinun mielestäsi viestiä. Kiitä itseäsi harjoituksesta ja säilytä vahvistavaa viestipaperia näkyvillä. Kipeätkin kokemukset vahvistavat meitä parhaassa tapauksessa. Mieti, 1. mitä olet oppinut kokemuksesta? 2. Mitä vahvuuksia ja kykyjäsi olet osannut käyttää? 3. Miten voit käyttää näitä vahvuuksiasi ja kykyjäsi nyt ja myöhemmin myös muissa tilanteissa? Muista, elät omaa elämääsi. Älä anna elämän kauniiden hetkien lipua ohitsesi. Olet elämäsi tärkein ihminen.Sinulla on oikeus tunteisiisi. Kelle tahansa voi kokemassasi ikävässä tilanteessa tulla samanlaisia tunteita. Sinulla on lupa kokea ja tuntea juuri niitä tunteita, joita tunnet.
0 Kommentit
Uteliaalla asenteella varustettu ihminen saattaa kysyä itseltään seuraavanlaisia kysymyksiä: - Kuinka hyvin suoriudun tulevasta koitoksesta suhteessa omiin voimavaroihini? - Mitä voin oppia tästä tilanteesta? - Mitä voisin tehdä toisin ensi kerralla? - Voisinko kokeilla jotain uutta tapaa lähestyä asiaa? -Miten voisin huolehtia itsestäni paremmin?
Maailma muuttuu ympärillämme koko ajan ja myös me muutumme. Moni miettii, millaisessa maailmassa nyt elämme, onko mitään normaalia ja ennalta ennustettavaa enää olemassakaan? Vyöryykö tulevaisuus vaan päällemme? Arvaamattomuus, yllätykset, epävarmuus, kaoottisuus, jatkuvat muutokset tekevät elämästä raskasta, ahdistavaa, tuntuu siltä, ettei enää jaksa kuin sinnitellä päivä kerrallaan. Tulevaisuus saattaa tuntua toivottomalta. Miten tähän kaikkeen pitäisi suhtautua ja miten ylipäätään selvitä, ilman, että musertavat ajatukset painavat harteilla? Voiko tulevaisuuteen liittyvää ahdistusta ja epämääräisyyden tunnetta mitenkään helpottaa, miten otan jälleen ohjat omiin käsiini ja johdan omaa elämääni? Utelias elämänasenne on yksi voimavara ja vahvuus, joka on hyvä ottaa käyttöön, kun maailmantilanne ahdistaa. Uteliaisuus helpottaa elämää ja edesauttaa näin omaa hyvinvointia. Uteliaisuus lisää itseohjautuvuutta, kokeilunhalua, muutoskyvykkyyttä, joustavuutta ja näkökulman vaihtamisen taitoa suhteessa elämässä jatkuviin muutoksiin ja yllätyksiin. Uteliaisuus kasvattaa henkistä sopeutumiskykyä, helpottaa kaikkea sosiaalista kanssakäymistä. Uteliaalla asenteella varustetulla ihmisellä oma elämä on paremmin omissa käsissä. Onhan hyödyllistä ottaa selkoa, mitä ympärillä tapahtuu ja näin löytää uusille poluille ja nähdä uusia mahdollisuuksia edessään, eikö totta? Oletko viime aikoina tutustunut uuteen ihmiseen? Huomaatko kyseleväsi paljon ja ottavasi selvää kiinnostavista asioista? Onko uteliaisuutesi vienyt sinut mielenkiintoisiin paikkoihin ja kohtaamisiin? Tiedän, mieleesi nousevat uteliaisuuteen liittyvät negatiiviset seikat. Uteliaisuus voi todella tuntua kiusaannuttavalta ja nololta. Perinteisesti uteliaisuus on liitetty turhaan uteluun, huonoihin käytöstapoihin ja yksityisyyden rajojen ylittämiseen. Uteliaisuus voi nostaa esille kiusallisia puheenaiheita ja tunkeilevan tunnelman. Utelias voi saada myös hankalan tai nuuskijan leiman. Loputon uteliaisuus voi häiritä toisia, jolloin tekee mieli vältellä läpeensä uteliasta ihmistä. Uteliaisuus edellyttääkin tilannetajua ja tahdikkuutta. Omaa uteliaisuuttaan voi kehittää. Tieteen tekemisessä ja kaikessa kehittämistoiminnassa sekä luovassa toiminnassa, jota taideterapiakin on, uteliaisuus on keskeinen elementti. Uteliaisuus suojelee elämää ja se palvelee turvallisuuden tunteen tarvetta. Uteliaisuuden takana on arvioitu olevan turvallisuuden tarpeen lisäksi myös kontrollin tarve. Uteliaisuus auttaa ihmistä sietämään pelkoa, riskejä ja epävarmuutta. Ihminen ikään kuin pyrkii saamaan otteen tilanteesta, johon hän on joutunut eli päästä niin sanotusti ajan tasalle ja tilanteen herraksi sen suhteen, missä mennään. Uteliaisuus on myös luonteenpiirre. Uteliaisuus on osittain perinnöllistä, mutta siihen vaikuttaa myös ympäristö sekä perimän ja ympäristön keskinäinen vaikutus. Elämän eri tilanteissa onkin oiva tilaisuus miettiä ja tarkastella omaa uteliaisuuttaan ja olisiko sitä syytä kehittää johonkin suuntaan vai jopa vaimentaa hieman pääsisäistä uteliaisuuden ääntä. Ihan joka paikkaan ei kannata nenäänsä laittaa. Toisaalta, rikastaisinko omaa elämääni, jos pyrkisin olemaan hieman uteliaampi: keskustelemaan tuntemattoman kanssa, menemään eri tapahtumiin, oppimaan jonkun uuden taidon jne. Uteliaisuus aiheuttaa aivoissa mielihyvän tuntemuksia ja siksi olemme valmiita tekemään asioita uteliaisuuden tyydyttämiseksi. Tämän vuoksi ihmiset jaksavat aina innostua uusista asioista vaikka kyse ei olisi hengissä säilymisestä vaan arjen elävöittämisestä ja rikastamisesta. Dopamiini, joka on mielihyvän tuntemuksiin liittyvä aivojen välittäjäaine, on uteliaisuuden airut! Se sekä auttaa herättämään uteliaisuutta, että virkistää, rohkaisee ja valpastaa oppimaan uutta. Ja, mikä parasta, palkitsee uuden oppimisesta mielihyvän tunteella! Lapset ovat luonnostaan uteliaita ja kiinnostuneita ympäristöstään ja tietyssä iässä pommittavat meitä aikuisia alituisilla miksi -kysymyksillä. Kasvatustieteilijä ja filosofi Juha Hakala viittaa kirjassaan Uteliaisuus, miksi ”miksi” on tärkeä kysymys, tutkimuksiin, joiden mukaan uteliaisuus kuitenkin romahtaa lapsen aloittaessa koulunkäynnin. Mikä tähän on syynä? Leikkimielisyyden katoaminen, koulun normit ja sosiaaliset yhdenmukaisuuden paineet, suuret ryhmäkoot vai mikä? Uteliaisuuden voima tuppaa katoamaan, mitä vanhemmaksi ihminen tulee. Aikuisina meillä on taipumus pudota lukkiutuneisiin ja mukaviin ajattelumalleihin ja rutiineihin. Tunnistatko? Lopetamme kysymysten esittämisen, pelkäämme ehkä, että se saa meidät näyttämään tyhmiltä. Lopetamme itsemme asettamisen tilanteisiin, joissa olemme avoimia epävarmuudelle – ja siten myös haavoittuvia, emme tahdo antautua sattuman avaamille mahdollisuuksille, kokeiluille ja leikille. Kirjailija José Saramango sen kiteytti: Vanhuus alkaa, kun uteliaisuus on kadonnut. Kaikkihan tunnemme myös sananlaskun: vierivä kivi ei sammaloidu vai miten se meni? Tutkimukset osoittavat, että ihmetyksen tunteen ylläpito koko elämän ajan auttaa ihmistä pysymään nuorena. Tunnemme varmaan kaikki hyvinvoivia vanhoja ihmisiä, jotka virkeinä seuraavat maailmaa ja sen menoa ympärillään. Aktiivinen uteliaisuus lisää pitkän iän todennäköisyyttä. Japanilainen sananlasku sanoo: lähden matkalle, vaikka vuoren huippua en koskaan saavuttaisikaan. Uteliaisuus on meissä, se on kaikkien meidän ulottuvilla. Se on mahdollisuutta muuttaa itseään ja ajatteluaan paremmaksi ja karistaa pelot jaloista! Uteliaisuus arjessa saattaa jäädä unohduksiin, kun rutiinit täyttävät päivän, saatamme tuntea itsemme lopen uupuneiksi niin, ettei uteliaisuus nosta meissä päätään pitkiin aikoihin. Tuntuuko silloin, että eläisi? Utelias henkilö antaa sattumalle mahdollisuuden: satunnaiset keskustelut ja tapaamiset voivat nivoutua yhteen merkillisillä ja kiehtovilla tavoilla. Meille kaikille inhimillisen epätäydellisyyden hyväksyminen vapauttaa uteliaisuutta ja näin luovuutta ja joustavuutta, jopa hyväntahtoisuutta ja leikkimieltä. Miten suojella itseään maailmassa, joka joskus tuntuu kovalta ja kylmältä, mutta toisaalta antaa oman uteliaisuuden ja intuition viedä eteenpäin - tuhannen euron kysymys! On tärkeää tunnistaa omat tarpeet tässä hetkessä ja toimia sen mukaan. Jos arjen haasteet antavat myöden, on hyvä ottaa riskejä ja olla vielä enemmän utelias, joustava ja kokeiluhaluinen. Jos on elämässä kuitenkin meneillään paljon arjessa ja sen koossa pitämisessä, on ehkä hyvä pitäytyä tutussa ja turvallisessa, omissa rutiineissa. Pysähdy tilanteiden äärelle ja kuulostele, miltä itsestäsi tuntuu ja toimi sitten oman tuntemuksesi ja omien arvojesi mukaan. Tunnista oma sisäinen maailmasi, ajatukset ja tunteet. Kun olemme uteliaita toista ihmistä kohtaan, luonnollisesti hänen rajojaan tunneälykkäästi kuulostellen ja arvostaen, teemme palveluksen meille kummallekin. Autamme toista tulemaan tietoiseksi hänen erityisyydestään, osaamisestaan ja vahvuuksistaan samalla, kun itse opimme uutta ja saamme tilaisuuden tutustua toisen ajattelumaailmaan. Uteliaisuus on keino nähdä toisen potentiaali ja myös oma. Parhaimmillaan utelias välittää lämpöä ja se tuntuu ihmisestä positiiviselta ja kohottavalta. Ihminen kokee, että toinen on kiinnostunut ja haluaa hyvää. Miten sitten kehittää omaa uteliaisuuttaan, varsinkin jos on ujo, pelokas, introvertti, itsekriittinen tai herkkä? Nämä luonteenpiirteet ovat ainakin minulle tuttuja - niiden kanssa olen paininut melkein koko ikäni. Yksi keskeisimmistä tavoista harjoitella ja kehittää omaa uteliaisuuttaan, on antautua kohtaamisille, käydä keskusteluja erilaisten ihmisten kanssa syvästi kuuntelevalla, uteliaalla ja ei-tietävällä asenteella. Mitä voisi lähteä kokeilemaan, jotain uutta harrastusta? Miten voisi toimi uteliaasti ja ylittää mukavuusrajansa? Lähtemällä vaikka tapahtumiin, antautumalla keskusteluun tuntemattoman kanssa, kysymällä neuvoa ja mielipidettä. Kun johtaa itseäsi johtaa myös omaa epävarmuuttaan. Utelias ja positiivinen mielenvire auttaa rikastamaan omaa elämää. Uteliasta mieltä on myös tärkeää kohdistaa itseen, millaisia tunteita minussa herää, mitä ajatuksia ja toimintamalleja syntyy tietyissä tilanteissa, mikä olisi minulle parhaaksi? Näiden pohtiminen saattaa olla ratkaisevaa tulevaisuutesi kannalta. Kysy itseltäsi aika ajoin uteliaana, missä olet menossa juuri nyt ja mikä olisi sinulle parhaaksi nyt ja tulevaisuudessa? Hyvää uutta viikkoa! 19/7/2023 0 Kommentit Joskus vain täytyy jättää kaikki vanha taakseen - elämän siirtymävaiheen askeleitaTänään keskusteltiin muutoksen tarpeesta omassa elämässä, kun on tarve hiljentää, tulla vähällä toimeen ja päästä pois arjen sanelemasta orvanpyörästä. Se on kaipuuta rauhoittumiseen ja hiljentymiseen, pysähtymistä itsen äärelle, tunnetta, että nyt on tarve muutokselle. Jollain toisella siirtymä- tai muutosvaihe elämässä on saattanut tulla isona yllätyksenä, avioero tai sairastuminen esimerkkinä. Elämänmuutos tai siirtymä voi olla toivottu tai aiheuttaa kriisin. Epätietoisuus voi kalvaa mieltä ja huolet täyttää ajatukset: onko minusta tähän, miten selviän tästä kaikesta? Yhtä kaikki ollaan uudessa vaiheessa elämässä olivatpa muutokset myönteisiä tai kielteisiltä tuntuvia.
Joskus vain täytyy jättää kaikki vanha taakseen, jotta uusi elämä mahtuu tulemaan sisään, myös silloin kun uusi elämä tulee kutsumatta. Muutokset pakottavat kohti tuntematonta ja jopa arvaamatonta. Oli muutos toivottu tai yllättävä, niin kumpikin voi aiheuttaa stressiä. Ennalta suunniteltuun tai tiedossa olevaan muutokseen on helpompi sopeutua. Yllätyksellinen muutos voi taas vaatia pitkääkin sopeutumista vielä sen jälkeen, kun muutos on konkretisoitunut. Valittu ja harkittu muutos vie ihmistä yleensä lähemmäs hänelle merkityksellistä, onnellista ja arvokasta elämää. Kun muutos ja siirtymä elämässä tulee pakotetusti tilanne voi olla tuskallinen ja aiheuttaa kriisin. Kriisi on käsillä silloin, kun tuntuu, että omat voimavarat eivät riitä jonkun asian tai elämäntilanteen hallitsemiseen ja sen käsittelyyn. Traumasta puhuttaessa tarkoitetaan tilannetta, jossa jokin itseä kohdannut asia tai elämäntilanne aiheuttaa suurta kärsimystä. Elämänmuutos- ja siirtymävaihe voivat hyvin saada kriisin päälle. Kriisiin voi liittyä monia tunteita: vihaa, pettymystä, pelkoa, epätoivoa, tyhjyyden tunnetta, ärtyneisyyttä jne. Muutoksessa ja siirtymävaiheessa on hyvä käydä läpi aiempia tilanteita, jotka ovat menneet hyvin ja joista on saanut voimaa ja pystyvyyskokemusta. Mikä silloin auttoi, millaisista ajatuksista ja tekemisistä sain silloin apua ja voimaa? On hyvä keskittyä juuri omaan voimaan, mikä on sinun oma uniikki voima, mikä on sinun viisautesi? Kuka henkilö on ollut tukenasi ja millaista rohkaisua olet saanut häneltä. Voisiko tuo henkilö olla myös nyt tukenasi? Oletko valmis siihen, että sinua autetaan ja rinnallasi kuljetaan? Kukaan ei tiedä, mitä muutos tuo tullessaan, mutta yleensä asioilla on tapana järjestyä. Vaikka kuulostaa kliseiseltä, niin elämä on kasvua, keskity siis omaan kasvuun vaikka vain hyvin pieni askel kerrallaan. Anna aikaa ja ota tilaa itsellesi. Jos joskus tuntuu siltä, että jää jumiin eikä pääse eteenpäin, on sekin selviytymistä. Mieti silloin, mistä olet saanut voimaa selviytyä. Muutokset ja siirtymät elämässä ovat osa jaettua ihmisyyttä emme pääse niitä pakoon. Tässä askeleita, jotka auttavat siirtymävaiheen ja muutoksen yli:
Jokainen muutos on askel sinua itseäsi kohti. Laadin Harjoitteita -sivulle taideterapeuttisen harjoituksen elämän siirtymävaiheeseen. Käy kurkkaamassa. PS. Ainiin, muistatko Ally MacBeal televisiosarjan - ehkä joku vielä muistaa... Allyn voimabiisihän on Vonda Shepardin Tell him: "I know something about love..." 2/7/2023 0 Kommentit Batman ja pystyvyysusko2/7/2023 0 KOMMENTIT
Batman ja pystyvyysusko Pystyvyysusko on luottamusta itseen. Pystyvyysuskolla on suurempi vaikutus ihmisen onnistumisen kokemuksille ja selviytymiselle erilaisissa elämäntilanteissa kuin todellisilla kyvyillä, koulutuksella tai älykkyydellä. Ihmisellä, jolla on pystyvyyden kokemuksia, on luottamusta omiin kykyihin, mahdollisuuksiin ja onnistumisiin. Sisäiset esteet, epävarmuudet ja pelot voivat nakertaa pystyvyysuskoa toden teolla. Taideterapiassa koen, että yksi tärkeimmistä tehtävistäni on oivalluttaa asiakasta havaitsemaan omat kykynsä ja vahvuutensa, kannustaa ja rohkaista häntä ottamaan askeleita, vaikka vain lyhyitä, kohti omaa tavoitettaan ja näin lisätä asiakkaan luottamusta omaan pystyvyyteen. Palasin juuri tanssileiriltä, jossa meitä oli 17 innokasta tanssin harrastajaa ja rakastajaa sekä kolme opettajaa. Tulimme eri puolita Suomea aina Seinäjokea ja Outokumpua myöten. Lajeina oli jazz- tanssi, nykytanssi ja baletti. Tanssitunteja oli vähintään 4,5 tuntia päivässä - ihanaa, siitäkin huolimatta, että niksautin nilkkani, onneksi lievästi, heti ekana iltana matkalla kauppaa - ei haitannut menoa. Ikähaitari oli nuorista aikuisista eläkeikää lähestyviin. Harva taisi kaikkia kolmea lajia, jollain oli jonkin tanssilajin kokemusta useita vuosikymmeniä, yksi oli aloittanut tanssiharrastuksen vasta viime tammikuussa. Palaute oli onnellista ja voimauttavaa: kiitos oli upea viikko, väsynyt, mutta onnellinen, kiitos uusista lajituttavuuksista, kiitos ihanasta kokemuksesta ja ja elämyksistä, ehdottomasti ensi kesänä uudestaan, reporankana, mutta yhtään vähempi en olisi halunnut tanssia, kehomieli pulppuilee ilosta ja kiitollisuudesta… Ensi kesänä mennään uudestaan. Pystyvyysusko oli leirillä läsnä jokaisessa harjoituksessa ja lopun tanssiesityksissä. Miten omien rajojen rikkominen oli mahdollista? Varmasti ensiksikin rakkaus tanssiin, että teki sitä, mistä tykkää, oli keskeinen avain pystyvyyden kokemuksen syntymiselle. Toinen asia pystyvyyskokemuksen syntymiselle on yhdessä tekemisen imu. Yhteenkuuluvuus lisäsi psykologista turvallisuutta eli se, että yhdessä selviämme tunneista ja esityksestä vaikka monelle jokin tanssilajeista ja moni muuvi oli aluksi täysin outo ja vieras. Se, että kaveri on vieressä, että tuetaan toinen toistamme. Samassa veneessä olemisella ja tekemisellä on vaikutusta: jokainen voi vaikuttaa ei vain omaa suoritukseen, mutta myös toisen pystyvyysuskoon itseensä. Leirillä energia suuntautui, ei vain yhdessä tekemiseen, mutta myös yhdessä luomiseen ja oivaltamiseen. Oma osaaminen ei aina riitä ja tuntuu, että rajat tulevat vastaan, mutta jotenkin kummasti yhdessä tekemisen myötä rajat tulevat paljon huokoisemmiksi ja joustaviksi. Yhdessä tekemisen kautta myös oma motivaatio ja energiataso kasvavat. Tällaisten onnistumiskokemusten myötä pystyvyysusko vahvistuu, ihminen oivaltaa, että hänessä on ennen kokemattomia, piilossa olleita voimavaroja. Pystyvyyden kokemukset vahvistavat tulevaisuudessa yksilön rohkeutta tarttua uusiin haasteisiin, käyttää omia vahvuuksia, vaikuttaa omaan elämäänsä ja löytää ratkaisuja pulmatilanteisiin. Pystyvyyden kokemus ruokkii sinnikkyyttä. Pystyvyyden kokemuksilla ja itsensä ylittämisellä on vahva yhteys. Tanssileirillä se tuli taas todistettua. Taideterapian ydintä on asiakkaan näkökulmien ja tietoisuuden avartaminen kohti pystyvyysuskoa. Taideterapiassa on erityisen tärkeää tuottaa asiakkaalle kokemus, että hän voi luottaa omiin kykyihinsä. Ohjauksessani se tapahtuu ensiksikin keskustelemalla asiakkaan aiemmista onnistumisen kokemuksista, mutta myös pohtimalla asiakkaan käsitystä itsestään itsenäisenä toimijana ja hänen suhdettaan toisiin ihmisiin, kokemuksiinsa ja käsityksiinsä. Toiseksi taideterapian etu ovat taiteen eri menetelmät, sillä pystyvyysuskoa on omiaan kasvattamaan pelkästää uusiin välineisiin ja menetelmiin tarttuminen ja kokeileminen, joka tapahtuu turvallisessa ympäristössä. Taideterapiassa ei tarvita aiempaa kokemusta taiteen, kirjoittamisen tai kuvien tekemisestä vaan minun tehtävänäni terapeuttina on oman luovan ja kannustavan asenteeni kautta kannustaa asiakasta kokeilemaan. Taideterapia on kerrassaan loistava menetelmä oivalluttaa asiakasta havaitsemaan omia voimavarojaan, jolloin hänen on helpompi havaita itse ratkaisu ongelmaansa, jolloin muutoksen, näkökulman vaihtamisen ja onnistumisen mahdollisuudet kasvavat. Tämän blogitekstin lopuksi en voi myöskään olla ajattelematta niitä neli- ja viisivuotiaita pikkupoikia, jotka pukevat Batmanin tai Hämähäkkimiehen asun päälleen ja jotka tietävät omaavansa piileviä kykyjä ja pystyvänsä rohkeisiin tekoihin. Lasten kyvystä levittää ympärilleen iloa, oivallusta, rohkeutta, onnellisuuden tunnetta, elämänjanoa ja kokeilunhalua voimme kaikki ottaa oppia. Oletko huomannut, että ihmisen oma mieli ja ajatusten kimarat ovat tavan takaa se suurin mahdollisuuksiin ja onnistumisiin tarttumisen jarru? Oma mieli tuppaa työntämään kapuloita rattaisiin, kun on kyse luottamisesta omaan osaamiseen ja omiin voimavaroihin.
|