Ajan varaaminen ja järjestäminen asioille, joita rakastat ja jotka ovat sinulle tärkeitä, on merkityksellistä, jos haluat, että elämäsi on onnellista, iloista ja toiveikasta. Vielä tärkeämpää ja arvokkaampaa se on, jos haluat voittaa elämääsi kohdanneet traumaattiset ja kipeät asiat ja päästää niistä irti.

Kirjoitan sinulle tähän blogitekstiin ajatuksiani menetelmistä ja ajatuksista, jotka ovat toimineet terapia-asiakkaillani taideterapiassa ja joista he ovat saaneet apua itselle merkityksellisen ajan hallinnan saavuttamiseen.

Syyllisyyden tunteet ovat tavallisia, silloin harvoinkin, jos on joutilaana tai jonkun mieleisen tekemisen parissa. Päässä takoo lakkaamaton ajatus: pitäisi olla kotona siivoamassa, pitäisi olla tekemässä töitä ja auttamassa sitä ja sitä. Mutta oikeasti, juuri silloin ja siksi, sinun on otettava aikaa itsellesi tai vietettävä mieleistäsi joutilasta aikaa. Juuri silloin on lakattava tuntemasta syyllisyyttä, vaan on tunnettava myötätuntoa, lempeyttä ja ystävällisyyttä itseä kohtaan. Jos ainoa tapaa saada itselleen aikaa mieleiseen tekemiseen tai joutilaisuuteen on muuttaa näkökulmaansa.

Mikä muu voisi edistää omaa hyvinvointia, tuoda tyytyväisyyttä elämään ja kykyä kohdata vastoikäymisiä kuin ajan varaaminen itselle. Erityisesti vaikeina aikoina oma aika ja mielekäs tekeminen on erityisen tärkeää. Jotta voi havainnoida, mitä itselle kuuluu, mitä ajatuksia ja tunteita mielessä ja kehossa liikkuu, tarvitaan omaa aikaa, aikaa asioille, joita rakastaa.

Jos tietäisit, että sinulla on vain rajallisesti elinaikaa, niin mitä tekisit? Listaa, kirjoita, piirrä tai maalaa, mihin käyttäisit jäljellä olevan aikasi. Pidä teoksesi tai kirjoituksesi esillä ja palaa siihen aina kun tuntuu, että lähdet suorittamaan ja että sinulla ei ole aikaa. Pohdi, miten tämän harjoituksen tekeminen muuttaa suhtautumistasi aikaan ja ajankäyttöösi? Mihin asioihin elämässäsi toivoisit sinulla olevan enemmän aikaa?

Kannattaa suhtautua hyväksyvästi omaan aikaan ja omiin tarpeisiin. Oman ajan arvostaminen johtaa suurempaan hyvinvointiin, onneen, luovuuteen, parempaan keskittymiskykyyn ja, usko tai älä, tuottavuuteen. On ihan välttämätöntä, että joka päivä vietät hetken tekemättä mitään, jotta voit kuunnella, mitä kehosi, ajatuksesi ja tunteesi kertovat sinulle, jotta huomaisit hetken kauneuden ja mikä on sinulle juuri nyt tarpeellista.

Aika kuluu väistämättä. Käytä aikaasi tavalla, joka on merkityksellistä sinulle. Niin kauan kuin olet hengissä, aikasi on käytettävissäsi.

Sydämesi on aidosti läsnä elämässäsi, silloin kun koet elämäsi merkityksellisenä ja kun se, mitä elämässäsi teet kumpuaa sisäisestä varmuudestasi. Silloin ei myöskään omia virheitä ja epätäydellisyyttä tarvitse peitellä. Eikö vaan!

Oleminen aidosti oma itsesi on turvapaikkasi sisimmässäsi. Aito minuus on pysyvyyden saarekkeesi, se on kuin vuori sisälläsi, jota eivät maailman tuulet, rajuilmat tai muut ihmiset horjuta. Aito minuus säilyy muutoksessa olevien tunteiden, ajatusten ja mielipiteiden ylitse - se on muuttumaton.
Oman aidon itsen tunnistaminen ja sen todeksi eläminen vahvistaa sitä, kuka todella olet. Aidon itsen kuunteleminen, kunnioittaminen, tutkiminen ja rakastaminen kehittää paitsi omaa elämääsi, niin se vahvistaa kykyäsi rakastaa ja pitää huolta muista yhtä paljon kuin itsestäsi. Jos autenttinen itsesi on joutunut kadoksiin, kärsit kyvyttömyydestä rakastaa ja kuunnella aitoa itseäsi. Tämä heijastuu väistämättä myös muihin ihmissuhteisiisi, toimintaasi, tunteisiisi ja ajatuksiisi.

Silloin, jos elämässäsi on tapahtunut jokin onnettomuus, ihmissuhdekriisi tai -konflikti tai mikä vaan traumaattinen kokemus, on aito, autenttinen itsesi saattanut kokea hyvinkin kovan kolauksen ja joutua väistymään myllerryksen tieltä. Selviämisen kannalta tämä on saattanut olla hyvinkin välttämätöntä. Lopulta tämä on saattanut kuitenkin johtaa siihen, että olet alkanut ylisuojella aitoa itseäsi, jotta kukaan ei vaan huomaisi herkkää ja haavoittunutta sisimpääsi. Elämästäsi on tullut jatkuvaa varuillaan oloa. Tunnistatko?

Jatkuvassa suojenluntarpeessa elämästäsi saattaa muodostua pikkuhiljaa kärsimystä. Kärsimykseen jääminen tarkoittaa, että eristäydyt aidosta itsestäsi ja elämästä. Kärsimyksessä eläminen on pidemmän päälle hyvin vahingollista, niin henkisesti kuin fyysisesti. Kärsimykseen liittyy vihaa, tuskaa ja katkeruutta. Sisällämme saattaa asua katkeruuden lisäksi vihaisuuden aikapommi.

Kärsimys on joka tapauksessa osa jaettua ihmisyyttä, me kaikki kohtaamme kärsimystä. Se, kuinka myötätuntoisesti suhtaudumme siihen vaihtelee ja ratkaisee elämämme laadun ja suunnan. Voisitko suhtautua kärsimykseen myötätuntoisesti ja lähteä sitten tutkimaan, mistä kärsimyksesi johtuu, mitä tunteita sen takana on? Mitä aidon itsen puolta kärsimyksesi sinussa suojelee ja pitää piilossa? Lopulta ainoa mahdollisuus on hyväksyä kärsimyksesi herättämät tunteet ja ottaa niistä vastuu, jolloin vasta toipuminen ja elämä aitona itsenä mahdollistuu.

Aito minuus ei koskaan jätä, vaan se odottaa kohtaamistamme. Kysy itseltäsi, millaisia kokemuksia ja toimintaa elämässäsi arvostat, millaista elämää haluat viettää, millaisia persoonallisuuden piirteitäsi itsessäsi arvostat? Kysy itseltäsi, mitä aidosti kaipaat? Nämä kertovat sinulle aidosta itsestäsi. Kun kiinnität huomion nykyhetkeen ja läsnäoloon, saat parhaiten yhteyden aitoon itseesi. Eläminen yhteydessä aitoon itseen vahvistaa elämäsi laatua.

Mikäli tämä aihe koskettaa sinua, niin ratkaisukeskeisessä ja toipumisorientoituneessa taideterapiassa lähdemme yhdessä matkaan kohti nautinnollista elämää, joka on aitoa ja omannäköistä, jossa sinun ei tarvitse enää pinnistellä ja jossa vedät puoleesi ihmisiä ja asioita, jotka ovat itsellesi sopivia. Mikä parasta, et unohda kuinka ainutlaatuinen olet!

Jokaisella on oikeus saada olla omassa kehossaan turvassa ja tyytyväisenä. Kuva itsestä ja omasta kehonkuvasta on tiukasti sidoksissa omaan mielenterveyteen. Viimeaikoina on eri medioissa kirvonnut keskustelu kehovihasta ja sen tuomasta, jopa koko elämän mittaisesta, henkisestä taakasta. (Esimerkiksi Helsingin Sanomat, Kehovihaa ja syömisen kyttäämistä, 25.9.2023). Miten selviytyä omassa elämässään, kun omakuvaan kohdistuvat omat tai toisten ilkeät viestit nostavat päätään?

Elämme hyvin visuaalisessa kulttuurissa, jossa sosiaalisen median tai jonkun harrastusmaailman luomat ulkonäköideaalit tuottavat jatkuvaa painetta iästä ja sukupuolesta riippumatta. Mieleen voi hiipiä sitkeä ajatus siitä, että mikään muu ei kelpaa. Kierre jatkuvalle epävarmuuden kokemukselle siitä, täyttääkö nuo usein perusteettomat ja keinotekoiset normit, on näin syntynyt.

Aikuisilla on suuri vastuu vanhempina, opettajina, sukulaisina, valmentajina ja ohjaajina siitä, kuinka he kohtaavat lapset ja nuoret. Muistan itse, kuinka ollessani noin 13-vuotias jazz-tanssitunnilla opettaja taputti pömppämahaani ja totesi, että siitä on päästävä eroon. Laihdutinkin sitten niin, että kuukautiset lakkasivat kokonaan. Myöhemmin piirsin sarjakuvan episodista. Tanssia harrastan vieläkin, mutta kyllä sitä, miltä näyttää tulee mietittyä päivittäin.

Meillä aikuisilla on myös vastuu kohdella toisiamme arvostavasti. Oma kehonkuva on asia, joka on lakkaamatta läsnä kunkin meistä elämässä. Nykyään, haluan näyttää siltä, mikä minusta itsestäni tuntuu hyvältä ja pyrin olemaan mahdollisimman luonnollisesti oma itseni. Joku toinen taas haluaa kohentaa omaa ulkonäköään esimerkiksi kirurgin veitsin. Minusta tämä on ihan ok, kunhan ihminen ei vahingoita mieltään. Rakennuspuut kun huonolle itsetunnolle, kehovihalle ja jopa itsensä rankaisemiselle rakentuvat salakavalasti.

Uuvuttavasta ja vääristyneestä kehokuvasta voi tulla sellainen emotionaalinen painolasti, joka vaikuttaa kaikkiin elämän osa-alueisiin, syö elämäniloa ja kaventaa elämänpiiriä ja haittaa osallistumista nykyhetken toimintoihin.

Huomioi, miten ja millä sanoilla havainnoit oman mielesi tuottamia ajatuksia, tunteita, kokemuksia sekä kehon tuntemuksia. Pyri käyttämään positiivisia ja hyväksyviä sanoja. Tämä voi vaatia sinua harjoittelemaan näkökulman vaihtamista. Mutta usko pois, itse voit päättää, mitä ajatuksia ja tunteita lähdet seuraamaan ja mitkä saavat lipua ohitsesi. En sano, että se on helppoa, mutta onnistuu harjoittelulla. Harjoittelu vaatii myös sitä, että olet läsnä kehossasi ja mielessäsi, jotta voit päästää irti negatiivisista määritelmistä. On myös tärkeää, että osaat tarjota lohtua ja myötätuntoa itsellesi.

​Taideterapia on hyvä ja toimivaksi osoitettu keino päästä eroon itsetuntoa ja omaa kehokuvaa nakertavista viesteistä. Negatiivisista viesteistä, joista on tullut osa minä- ja kehokuvaa voi päästä eroon turvallisilla taideterapiaharjoituksilla.

Jaan teille seuraavan pienen harjoituksen, jonka voi tehdä itsekseen. Muista, että tilanteestasi riippuen sinulle voi olla hyväksi, että varaat ajan taideterapiaan tai valmennukseen, jolloin pääsemme työstämään ongelmaa vielä syvällisemmin. Mutta tässä siis harjoitus. Mieti, mikä on se viesti, joka on syöpynyt mieleesi ja joka haittaa itseluottamustasi, joka päiväistä elämääsi ja joka tuo sinulle tuskaa ja riittämättömyyden tunnetta. Vaihda nyt näkökulmaa ja ajattele uutta ja tervettä viestiä tai jotain mukavaa viestiä, jonka olet saanut toiselta henkilöltä tai jonka olet antanut itse itsellesi. Ota esille paperi, jolle kirjoitat tätä vahvistavaa viestiä monta kertaa ensi normaalilla kirjoituskädelläsi ja sitten heikommalla kädelläsi, jotta viesti menee perille koko kehoosi. Ei haittaa vaikka heikommalla kädellä kirjoitettu näyttää harakanvarpailta. Ota sitten värikynät tai maalaustarvikkeet esille ja ala värittää vahvistavien viestien väliin jäävää tilaa voimaväreilläsi ja jotka vahvistavat sinun mielestäsi viestiä. Kiitä itseäsi harjoituksesta ja säilytä vahvistavaa viestipaperia näkyvillä.

Kipeätkin kokemukset vahvistavat meitä parhaassa tapauksessa. Mieti,
1. mitä olet oppinut kokemuksesta?
2. Mitä vahvuuksia ja kykyjäsi olet osannut käyttää?
3. Miten voit käyttää näitä vahvuuksiasi ja kykyjäsi nyt ja myöhemmin myös muissa tilanteissa?

Muista, elät omaa elämääsi. Älä anna elämän kauniiden hetkien lipua ohitsesi. Olet elämäsi tärkein ihminen.Sinulla on oikeus tunteisiisi. Kelle tahansa voi kokemassasi ikävässä tilanteessa tulla samanlaisia tunteita. Sinulla on lupa kokea ja tuntea juuri niitä tunteita, joita tunnet.

Se, miten ajattelet asioidesi olevan vaikuttaa siihen, kuinka suhtaudut itseesi, muihin ihmisiin ja ympäröivään maailmaan. Kuinka ajattelet asioidesi olevan vaikuttaa siihen, miten elämästäsi selviydyt. Miten on, keskitytkö enemmän tekemiisi virheisiin vai onnistumisiisi ja asioihin, jotka ovat hyvin? Osaatko vaalia hyvää elämässäsi?

​Aina ei kaikki mene putkeen ja aurinko paista. Elämässä tulee vastaan ikäviä yllätyksiä ja epäonnistumisia, jolloin elämä saattaa tuntua loputtomalta kivireeltä, kärsimykseltä ja olevan täynnä vastoinkäymisiä. Silloin näköalat ja näkökulmat tuppaavat kaventua. Tuttua eikö totta?

Joskus voi kuitenkin käydä myös niin, että pysäyttävä tapahtuma elämässä saa lopettamaan napinan turhasta ja olemaan kiitollinen joka hetkestä, kun saa elää ja kokea. Tällöin ihminen on valinnut vaihtaa näkökulmaansa asioihinsa ja elämäänsä. Elämä on ikään kuin tuonut tarjottimella mahdollisuuden tarkastella asioita toisin. Hinta havahtumiselle on tosiaan voinut olla kova.

Vaikeuksille voi antaa uusia merkityksiä ja näin avata erilaisia mahdollisuuksia eteenpäin. Jos ei heti, niin sitten, kun on kerännyt hieman voimia ja voimavaroja. Vastoinkäymiset on mahdollista kääntää voitoiksi. Ajattelutavan ja näkökulman vaihtuessa suhtautuminen itseen, toisiin ja maailmaan muuttuu. Luomme itse kokemustamme elämästämme ja kokemusmaailmaamme, joka hetki. Sinun on mahdollista valita ja vaikuttaa siihen, millaiset ajatukset valtaavat mielesi. Se ei tosiaan ole välttämättä helppoa, mutta sitä voi harjoitella vaikkapa taideterapiassa kanssani.

Ratkaisukeskeinen terapia ja valmennus tukee ihmistä muutoksessa, sillä se on voimavarakeskeistä, tulevaisuusorientoitunutta ja toiveikkuuteen keskittynyttä. Terapiassa ja valmennuksessa on koko ajan läsnä hyvä elämä ja toivottu tulevaisuuden kuva. Menneisyydestä ja ikävistä asioista toki puhutaan ja niitä tarkastellaan ja ne yhdistetään henkilön elämän kokonaisuudeksi, mutta niistä puhutaan sen verran kuin on tarpeen. Ajatuksena on, että ei jäädä jumiin ja vellomaa negatiivisuuteen ja ikäviin kokemuksiin loputtomiin.

Pohdi itseksesi, lisäävätkö ajatuksesi toiveikkuuttasi ja tukevatko ajatuksesi sinua ja valitsemaasi elämänpolkua? Tällä on keskeinen merkitys sen kannalta, miten elämä sinulle näyttäytyy ja miten selviät siitä. Sillä, millaisia ajatuksia ruokit on merkitystä elämääsi, vireystilaasi ja elinvoimaasi. Positiivinen mielenvire auttaa näkemään vaihtoehtoisia asioiden toteutustapoja, näkökulmia ja ratkaisuja.

Filosofi ja ratkaisukeskeinen psykoterapeutti Antti S. Mattilan mukaan: näkökulman vaihtamisen taito on keskeinen onnentaitojen edellytys. Hän on kirjoittanut aiheesta muutaman kirjan ja ehkä itsekin olet huomannut, kuinka näkökulman vaihtaminen ihmeesti helpottaa oloa ja saa näköpiiriin uusia mahdollisuuksia ja toiveikkuutta.

Näkökulman vaihtamista on mahdollista oppia ja harjoitella. Näkökulmaa on hyvä vaihtaa esimerkiksi silloin, kun haluaa ylläpitää myönteisyyttä. Kiitollisuudentaito ja kyky anteeksiantamiseen nojaavat juurikin myös näkökulman vaihtamisen taitoon. Ihmissuhteissa menestyminen, vastoinkäymisistä selviytyminen ja joustavuus eli resilienssi, ammentavat voimansa näkökulman vaihtamisen kyvystä ja taidosta.

Positiivista ajattelua ja näkökulman vaihtamisen taitoa kannattaa siis opetella, jos haluaa olla onnellinen. Voit vaikuttaa ainoastaan omaan tulevaisuuteesi ja se tapahtuu nykyhetken näkökulmien valinnoilla.

Yksi asia, mistä voit aloittaa näkökulman vaihtamisen taidon opettelun ja harjoittelun on, että alat kiinnittämään huomiota omaan sisäiseen puheeseesi. Tällä tavoin alat tarjota itsellesi uusia näkökulmia mutta myös myötätuntoa. Kyseenalaista vanhat, jopa luutuneet ajatuksesi ja ota näkökulman vaihtamisen taito supervoimaksesi - se rikastaa, rohkaisee, vahvistaa ja innostaa - lupaan!

Tänään keskusteltiin muutoksen tarpeesta omassa elämässä, kun on tarve hiljentää, tulla vähällä toimeen ja päästä pois arjen sanelemasta orvanpyörästä. Se on kaipuuta rauhoittumiseen ja hiljentymiseen, pysähtymistä itsen äärelle, tunnetta, että nyt on tarve muutokselle. Jollain toisella siirtymä- tai muutosvaihe elämässä on saattanut tulla isona yllätyksenä, avioero tai sairastuminen esimerkkinä. Elämänmuutos tai siirtymä voi olla toivottu tai aiheuttaa kriisin. Epätietoisuus voi kalvaa mieltä ja huolet täyttää ajatukset: onko minusta tähän, miten selviän tästä kaikesta? Yhtä kaikki ollaan uudessa vaiheessa elämässä olivatpa muutokset myönteisiä tai kielteisiltä tuntuvia.

Joskus vain täytyy jättää kaikki vanha taakseen, jotta uusi elämä mahtuu tulemaan sisään, myös silloin kun uusi elämä tulee kutsumatta. Muutokset pakottavat kohti tuntematonta ja jopa arvaamatonta. Oli muutos toivottu tai yllättävä, niin kumpikin voi aiheuttaa stressiä. Ennalta suunniteltuun tai tiedossa olevaan muutokseen on helpompi sopeutua. Yllätyksellinen muutos voi taas vaatia pitkääkin sopeutumista vielä sen jälkeen, kun muutos on konkretisoitunut. Valittu ja harkittu muutos vie ihmistä yleensä lähemmäs hänelle merkityksellistä, onnellista ja arvokasta elämää. Kun muutos ja siirtymä elämässä tulee pakotetusti tilanne voi olla tuskallinen ja aiheuttaa kriisin.

Kriisi on käsillä silloin, kun tuntuu, että omat voimavarat eivät riitä jonkun asian tai elämäntilanteen hallitsemiseen ja sen käsittelyyn. Traumasta puhuttaessa tarkoitetaan tilannetta, jossa jokin itseä kohdannut asia tai elämäntilanne aiheuttaa suurta kärsimystä. Elämänmuutos- ja siirtymävaihe voivat hyvin saada kriisin päälle. Kriisiin voi liittyä monia tunteita: vihaa, pettymystä, pelkoa, epätoivoa, tyhjyyden tunnetta, ärtyneisyyttä jne.

Muutoksessa ja siirtymävaiheessa on hyvä käydä läpi aiempia tilanteita, jotka ovat menneet hyvin ja joista on saanut voimaa ja pystyvyyskokemusta. Mikä silloin auttoi, millaisista ajatuksista ja tekemisistä sain silloin apua ja voimaa? On hyvä keskittyä juuri omaan voimaan, mikä on sinun oma uniikki voima, mikä on sinun viisautesi? Kuka henkilö on ollut tukenasi ja millaista rohkaisua olet saanut häneltä. Voisiko tuo henkilö olla myös nyt tukenasi? Oletko valmis siihen, että sinua autetaan ja rinnallasi kuljetaan?

Kukaan ei tiedä, mitä muutos tuo tullessaan, mutta yleensä asioilla on tapana järjestyä. Vaikka kuulostaa kliseiseltä, niin elämä on kasvua, keskity siis omaan kasvuun vaikka vain hyvin pieni askel kerrallaan. Anna aikaa ja ota tilaa itsellesi. Jos joskus tuntuu siltä, että jää jumiin eikä pääse eteenpäin, on sekin selviytymistä. Mieti silloin, mistä olet saanut voimaa selviytyä. Muutokset ja siirtymät elämässä ovat osa jaettua ihmisyyttä emme pääse niitä pakoon.

Tässä askeleita, jotka auttavat siirtymävaiheen ja muutoksen yli:

1. Tunne tunteesi, älä pakoile niitä.
2. Tunnista tarpeesi ja omat arvosi, mistä asioista sinulle merkityksellinen elämä koostuu. Johda elämääsi arvojesi mukaan.
3. Mieli luo kaikenlaisia skenaarioita ja pelottavia ajatuksia liittyen tulevaan. Huomaa, että kaikki ajatuksemme eivät ole totta. Opi suhtautumaan ajatuksiisi ajatuksina, ei aina totena. Ajatukset liittyen menneeseen ja tulevaan ovat vain ja ainoastaan ajatuksia.
4. Harjoittele näkökulman vaihtamista. Mitä joku viisas, lämminhenkinen ihminen sanoisi sinulle tässä tilanteessa?
5. Päästä irti itseäsi koskevista pinttyneistäkin määritelmistä olethan uuden edessä. Huomaa milloin olet itsekriittinen.
6. Ole ystävällinen ja kiltti itsellesi. Tarjoa itsemyötätuntoista ymmärrystä itsellesi. Mitä sanoisit ystävälle, joka on samassa tilanteessa kuin sinä nyt - sano se itsellesi myös. Oletko miettinyt voimalausetta itsellesi - voimabiisi sinulla ehkä jo on? Minulla on oma voimalause ja siitä on tullut osa minua.
7. Mieti, mitä todella haluat elämältäsi.

​Jokainen muutos on askel sinua itseäsi kohti.

​Laadin Harjoitteita -sivulle taideterapeuttisen harjoituksen elämän siirtymävaiheeseen. Käy kurkkaamassa.

PS. Ainiin, muistatko Ally MacBeal televisiosarjan - ehkä joku vielä muistaa... Allyn voimabiisihän on Vonda Shepardin Tell him: "I know something about love..." 

​

Häpeä väijyy ihmisen sisällä. Häpeän tunnetta on vaikea tunnistaa, vaikka se on tunne, joka juurikin kohdistuu itseen. Häpeä on sosiaalinen tunne, sillä se syntyy vertailussa muihin ihmisiin. Häpeä pitää piileskelystä, häpeästä ei ole helppo puhua, mutta mitä vähemmän siitä puhuu tai sitä käsittelee, sen suuremmaksi se kasvaa. Minullakin on kokemusta, häpeä seurasi pitkään elämässäni. Onnekseni taiteen tekemisen ja taideterapian avulla sain avun käsitellä häpeän tuntemuksiani ja opin tunnistamaan ja havainnoimaan sitä, kun häpeä nostaa päätään ja miten se vaikuttaa käyttäytymiseeni.

Häpeän tunne on oikea mörkö. Olet voinut tuntea häpeää jo lapsuudesta ja kantaa sitä niin kauan, että se on jättänyt arpensa sinuun loppuelämäksesi  tai ainakin siltä tuntuu. Häpeällä on tiukka ote elämän elämiseen, usein se eristää. Toisaalta häpeän tunne on voinut suistaa ihmisen raiteiltaan ja saada ihmisen toimimaan esimerkiksi täysin häpeämättömästi ja uhmakkaasti. Silloinkaan häpeä ei ole kadonnut minnekään, lymypaikassaan se ilakoi, kun saa pitää sinut otteessaan. 

Tai, ehkä olet oppinut kantapään kautta, että mitä paremmin tunnistat häpeän tunteesi ja myös puhut häpeästä, sen varmempaa on, että sen ote kirpoaa sinusta.

Häpeän tunteen rinnalla kulkevat sellaiset tunteet kuin alemmuus, arvottomuus, kelpaamattomuus ja riittämättömyys. Uskomme sen, mitä muut meistä sanovat ja millaisia leimoja päällemme isketään ilman, että pohtisimme ovatko nuo leimat tai uskomukset tosia. Voimme myös itse kohdella itseämme armottomasti ja vahvistaa tuota leimautumista joksikin vaikka luuseriksi. 

Häpeän synty on vertailussa sosiaalisissa tilanteissa. Häpeä voi liittyä mihin tahansa henkilökohtaiseen ominaisuuteen, vaikka puhetapaan, omaan kehoon,  sairauteen tai henkilökohtaisiin olosuhteisiin, kuten työttömyyteen, köyhyyteen, kasvuolosuhteisiin. Häpeää tunteva kokee arvottomuutta ja alemmuutta, kelpaamattomuutta ja pelkoa siitä, että jää yksin. Toisaalta häpeän kanssa kamppaileva ihminen saattaakin tuntea, että yksin jääminen on ainoa pelastus, silloin ei tarvitse olla muiden pilkan kohteena - tiedän tämän, lapsena viihdyin yksin ja luin. Mutta silloinkin häpeä on vetänyt pidemmän korren: se lamaannuttaa tai sitten se saa rakentamaan kuoren, turvakilven vasten muita.

On tärkeää kohdata oma häpeä, se minkä vuoksi tuntee häpeää, jotta sille voi tehdä jotain ja vapautua sen kivireestä.  Sen läpikäyminen, mistä häpeän tunne on saanut alkunsa ja mitä ehkä on elämässä jäänyt paitsi antaa osviittaa: syliä, rakkautta, hoivaa, omaksi itseksi kasvamista ja että toinen suhteessa sinuun näkisi tarpeesi ja tunnistaisi ne, että saisi aikaa ja huolenpitoa, että oma erilaisuuteni hyväksyttäisiin. Se, kuinka kohtelemme itseämme on asia, jonka opimme muilta. Tiedän, tämä on karua ja juuri siksi on aika tehdä asialla jotain ja kohdata häpeänsä, sillä vain niin varmempaa on, että sen ote kirpoaa sinusta ja toipuminen voi alkaa. 

Häpeä on yhteydessä mielenterveysongelmiin. Mielenterveysongelmat luovat usein sosiaalista pelkoa, jonka häpeän tunne saa liikkeelle. Masennus ja ahdistus kulkevat käsi kädessä häpeän tunteen kanssa. Kierre on valmis. Häpeä ja mielenterveysongelmat huipentuvat pelkoihin, jotka liittyvät hyväksytyksi tulemiseen, omaan minäkäsitykseen ja sosiaaliseen yhteen kuuluvuuteen. 

Ensi askel tarkastella omaa häpeäänsä siitä irti pääsemiseksi, on tunnistaa sen laukaisija ja pohtia, ovatko ajatukseni ja tunteeni liittyen häpeän kokemukseeni päteviä ja sitten pohtia, miten häpeän tunne rajoittaa elämääni. On tärkeää huomata, että en ole yhtä kuin ajatukseni ja tunteeni vaan minä olen minä. Ajatukset tulevat ja menevät, ne eivät ole välttämättä totta. 

​Mihin sitten keskittää huomionsa, jotta pääsisi irti häpeästä tai saisi kutistettua häpeän tunteen jyvän kokoiseksi? Itsemyötätunnon harjoittaminen on keskeinen avain. Itsemyötätunto on kykyä suhtautua itseen lempeästi, myötätuntoisesti ja arvostavasti. Itsemyötätunto on aihe, josta olen kirjoittanut paljon -  katso yllä asiasanoista, niin pääset lukemaan. Toinen askel on pyrkiä ottamaan yhteyttä toisiin ihmisiin pienin askelin: kaupassa tai kirjastossa käynti. Erään asiakkaani kanssa meillä oli yhtenä harjoituksena, kun olimme jo pitkällä häpeän hoidossa, ihmispaljouteen meneminen ja kohtaaminen. Kehotin häntä rohkeasti menemään kirjamessuille ja hymyilemään tai sanomaan jotain ainakin seitsemälle ihmiselle. Nähdyksi tuleminen, hyväksyntä, kohtaaminen ja arvostus ovat keskeisiä matkalla häpeästä toipumiseen.  

Me vanhemmat, sisaret, tädit, sedät, ystävät, kummit, kaimat ja hyvänpäiväntutut voimme samalla, kun pidämme huolta itsestämme ja pysymme näin hyvinvoivina, olla toista ihmistä kohtaan arvostavia, huomioivia ja empaattisia ja kohdata heidät tässä hetkessä läsnäolevina. 

Mikäli häpeä on aihe, joka on ajankohtainen elämässäsi ja haluat siihen apua, niin olen huomannut, että erityisesti ratkaisukeskeisessä taideterapiassa on monia toimivia menetelmiä hoitaa häpeää. Häpeästä on myös kirjoitettu paljon, voin ainakin itse suositella psykoterapeutti Katja Myllyviidan kirjaa Häpeän hoito.

​Ei anneta häpeän typistää elämää tai murtaa itsetuntoa vaan päästetään siitä irti ja mennään kohti hyvää ja arvokasta omannäköistä elämää.