Miten päästä eroon möröstä eli häpeän tunteesta?

Häpeä väijyy ihmisen sisällä. Häpeän tunnetta on vaikea tunnistaa, vaikka se on tunne, joka juurikin kohdistuu itseen. Häpeä on sosiaalinen tunne, sillä se syntyy vertailussa muihin ihmisiin. Häpeä pitää piileskelystä, häpeästä ei ole helppo puhua, mutta mitä vähemmän siitä puhuu tai sitä käsittelee, sen suuremmaksi se kasvaa. Minullakin on kokemusta, häpeä seurasi pitkään elämässäni. Onnekseni taiteen tekemisen ja taideterapian avulla sain avun käsitellä häpeän tuntemuksiani ja opin tunnistamaan ja havainnoimaan sitä, kun häpeä nostaa päätään ja miten se vaikuttaa käyttäytymiseeni.

Häpeän tunne on oikea mörkö. Olet voinut tuntea häpeää jo lapsuudesta ja kantaa sitä niin kauan, että se on jättänyt arpensa sinuun loppuelämäksesi  tai ainakin siltä tuntuu. Häpeällä on tiukka ote elämän elämiseen, usein se eristää. Toisaalta häpeän tunne on voinut suistaa ihmisen raiteiltaan ja saada ihmisen toimimaan esimerkiksi täysin häpeämättömästi ja uhmakkaasti. Silloinkaan häpeä ei ole kadonnut minnekään, lymypaikassaan se ilakoi, kun saa pitää sinut otteessaan. 

Tai, ehkä olet oppinut kantapään kautta, että mitä paremmin tunnistat häpeän tunteesi ja myös puhut häpeästä, sen varmempaa on, että sen ote kirpoaa sinusta.

Häpeän tunteen rinnalla kulkevat sellaiset tunteet kuin alemmuus, arvottomuus, kelpaamattomuus ja riittämättömyys. Uskomme sen, mitä muut meistä sanovat ja millaisia leimoja päällemme isketään ilman, että pohtisimme ovatko nuo leimat tai uskomukset tosia. Voimme myös itse kohdella itseämme armottomasti ja vahvistaa tuota leimautumista joksikin vaikka luuseriksi. 

Häpeän synty on vertailussa sosiaalisissa tilanteissa. Häpeä voi liittyä mihin tahansa henkilökohtaiseen ominaisuuteen, vaikka puhetapaan, omaan kehoon,  sairauteen tai henkilökohtaisiin olosuhteisiin, kuten työttömyyteen, köyhyyteen, kasvuolosuhteisiin. Häpeää tunteva kokee arvottomuutta ja alemmuutta, kelpaamattomuutta ja pelkoa siitä, että jää yksin. Toisaalta häpeän kanssa kamppaileva ihminen saattaakin tuntea, että yksin jääminen on ainoa pelastus, silloin ei tarvitse olla muiden pilkan kohteena - tiedän tämän, lapsena viihdyin yksin ja luin. Mutta silloinkin häpeä on vetänyt pidemmän korren: se lamaannuttaa tai sitten se saa rakentamaan kuoren, turvakilven vasten muita.

On tärkeää kohdata oma häpeä, se minkä vuoksi tuntee häpeää, jotta sille voi tehdä jotain ja vapautua sen kivireestä.  Sen läpikäyminen, mistä häpeän tunne on saanut alkunsa ja mitä ehkä on elämässä jäänyt paitsi antaa osviittaa: syliä, rakkautta, hoivaa, omaksi itseksi kasvamista ja että toinen suhteessa sinuun näkisi tarpeesi ja tunnistaisi ne, että saisi aikaa ja huolenpitoa, että oma erilaisuuteni hyväksyttäisiin. Se, kuinka kohtelemme itseämme on asia, jonka opimme muilta. Tiedän, tämä on karua ja juuri siksi on aika tehdä asialla jotain ja kohdata häpeänsä, sillä vain niin varmempaa on, että sen ote kirpoaa sinusta ja toipuminen voi alkaa. 

Häpeä on yhteydessä mielenterveysongelmiin. Mielenterveysongelmat luovat usein sosiaalista pelkoa, jonka häpeän tunne saa liikkeelle. Masennus ja ahdistus kulkevat käsi kädessä häpeän tunteen kanssa. Kierre on valmis. Häpeä ja mielenterveysongelmat huipentuvat pelkoihin, jotka liittyvät hyväksytyksi tulemiseen, omaan minäkäsitykseen ja sosiaaliseen yhteen kuuluvuuteen. 

Ensi askel tarkastella omaa häpeäänsä siitä irti pääsemiseksi, on tunnistaa sen laukaisija ja pohtia, ovatko ajatukseni ja tunteeni liittyen häpeän kokemukseeni päteviä ja sitten pohtia, miten häpeän tunne rajoittaa elämääni. On tärkeää huomata, että en ole yhtä kuin ajatukseni ja tunteeni vaan minä olen minä. Ajatukset tulevat ja menevät, ne eivät ole välttämättä totta. 

​Mihin sitten keskittää huomionsa, jotta pääsisi irti häpeästä tai saisi kutistettua häpeän tunteen jyvän kokoiseksi? Itsemyötätunnon harjoittaminen on keskeinen avain. Itsemyötätunto on kykyä suhtautua itseen lempeästi, myötätuntoisesti ja arvostavasti. Itsemyötätunto on aihe, josta olen kirjoittanut paljon -  katso yllä asiasanoista, niin pääset lukemaan. Toinen askel on pyrkiä ottamaan yhteyttä toisiin ihmisiin pienin askelin: kaupassa tai kirjastossa käynti. Erään asiakkaani kanssa meillä oli yhtenä harjoituksena, kun olimme jo pitkällä häpeän hoidossa, ihmispaljouteen meneminen ja kohtaaminen. Kehotin häntä rohkeasti menemään kirjamessuille ja hymyilemään tai sanomaan jotain ainakin seitsemälle ihmiselle. Nähdyksi tuleminen, hyväksyntä, kohtaaminen ja arvostus ovat keskeisiä matkalla häpeästä toipumiseen.  

Me vanhemmat, sisaret, tädit, sedät, ystävät, kummit, kaimat ja hyvänpäiväntutut voimme samalla, kun pidämme huolta itsestämme ja pysymme näin hyvinvoivina, olla toista ihmistä kohtaan arvostavia, huomioivia ja empaattisia ja kohdata heidät tässä hetkessä läsnäolevina. 

Mikäli häpeä on aihe, joka on ajankohtainen elämässäsi ja haluat siihen apua, niin olen huomannut, että erityisesti ratkaisukeskeisessä taideterapiassa on monia toimivia menetelmiä hoitaa häpeää. Häpeästä on myös kirjoitettu paljon, voin ainakin itse suositella psykoterapeutti Katja Myllyviidan kirjaa Häpeän hoito.

​Ei anneta häpeän typistää elämää tai murtaa itsetuntoa vaan päästetään siitä irti ja mennään kohti hyvää ja arvokasta omannäköistä elämää.