Aarrekarttatyöskentely on varmasti monelle tuttua. Tässä blogitekstissä kertaan  aarrekarttatyöskentelyn perusmenetelmät ja annan sinulle selkeät ohjeet. Tiesitkö muuten, että unelmakuvien leikkaaminen ja liimaaminen alustalle ei ole ainoa tapa toteuttaa aarrekartta?

Taideterapiassa ja valmennuksessa käytän aarrekarttamenetelmästä hieman muunneltuja ja varioidumpia muotoja henkilön ja ryhmän tarpeiden mukaan jokaisen unelmien saavuttamiseksi ja toiveiden toteuttamiseksi. Mutta tässä siis perusohjeet sinulle itsenäiseen työskentelyyn Ohjeet perustuvat Kristiina Harjun kirjaan Valmiina muutokseen: aarrekartan avulla kohti uutta (WSOY).

Laatimalla itsellesi aarrekartan toteutat oman mielesi muutosvalmennusta. Laatimalla aarrekartan pyrit näin vaikuttamaan omaan mieleesi. Aarrekartan avulla kirkastuu, mitä elämältäsi haluat ja mikä on sinulle merkityksellistä. Työskentelyn aikana löydät itsellesi tärkeitä toiveita ja tulevaisuuden suunnitelmia.

Työskentelyn aikana on tärkeää, että päästät irti kriittisyydestä, itsekriittisyydestä ja itsesi mitätöinnistä. Sen sijaan on erityisen tärkeää, että annat itsellesi luvan unelmoida unelmaelämääsi, haluta ja tarvita sinulle merkityksellisiä asioita elämääsi. Aarrekarttatyöskentelyn onnistumisen kannalta on oleellista, että annat unelmiesi olla joskus totta!

Kun lähdet työskentelemään oman aarrekarttasi parissa, varaa itsellesi aikaa ja rauhallinen paikka, jossa voit työskennellä häiriöttä ja ilman, että kukaan arvostelee sinua. Aarrekarttatyöskentely vaatii keskittynyttä mieltä, omaa aikaa ja sopivan tilan. Kenenkään toisen unelmista ei voi sanoa, että toisen unelma olisi hienompi tai huonompi kuin toisen, vaan kaikkia unelmia tulee kunnioittaa ja ne ovat yhtä arvokkaita. Tämä on erityisen tärkeää huomioida, jos työskennellään ryhmässä.

Lähdetään matkaan. Ota hyvä asento tuolissasi ja hengitä omassa tahdissasi. Seuraa hengitystäsi ja anna sen rauhoittua jos se tuntuu hyvältä. Keskitä mielesi itseesi ja myönteiseen itsessäsi. Suuntaa huomiosi mukaviin ja iloa tuottaviin asioihin sekä kiitollisuuden aiheisiin. Kun tuntuu hyvältä hengähdä syvään, anna hymyn nousta huulillesi ja siirrytään työskentelemään omien unelmien, toiveiden ja tarpeiden parissa.  Tässä vaiheessa älä huoli, mikäli unelmasi, toiveesi ja tarpeesi eivät vielä ole selkeitä, ne hahmottuvat yleensä työskentelyn aikana.

Oma aarrekarttasi voi olla kuvallinen, sanallinen tai tuntemuksellinen. Mikäli päätät laatia kuvallisen aarrekartan, niin tarvitset sitä varten paperia tai kartonkia, kyniä ja mieleisiäsi lehdistä leikattuja kuvia. Leikkaa lehdistä irti sellaisia kuvia, jotka kuvaavat sinun unelmia. Asettele kuvat paperilla tai kartongille mieleiseesi järjestykseen. Voit myös maalata tai piirtää kuvia tai kirjoittaa sanoja karttaasi. Aarrekartastasi tulee näin sinun näköisesi. Kartan on tarkoitus puhutella sinua ja muistuttaa sinua siitä, mikä on sinulle tärkeää ja merkityksellistä. Aseta aarrekarttasi näkyvälle paikalle.

Mikäli haluat laatia sanallisen aarrekartan, niin voit käyttää tähän tarkoitukseen sopivaa ja mieleistäsi, mitä tahansa, kirjoituspohjaa. Voit esimerkiksi tehdä kirjallisen ”huoneentaulun” itsellesesi seinälle tai laatia aarrekartan kalenteriisi tai muistikirjaasi. Tekstin määrällä ei ole väliä, tärkeintä on, että saat kuvattua unelmasi riittävän tarkasti. Palaa sanalliseen aarrekarttaasi säännöllisesti, lue tekstiäsi ääneen ja voit jopa luoda sanoistasi ja tekstistäsi mantran, jota toistat mielessäsi.

Tuntemuksellinen aarrekartta tarkoittaa sitä, että omat unelmat, toiveet ja tarpeet kartoitetaan ja tallennetaan muutoin kuin näkemisen ja kuulon avulla omaan kehoon. Tuntemuksellisessa aarrekarttatyöskentelyssä otat avuksi mielikuvat ja kehon tuntemukset. Rauhoitu hyvään ja mukavaan asentoo kuten työskentelyn alkaessa kerroin ja voit tarvittaessa sulkea kevyesti silmäsi. Oman hengityksen tahdissa tuota kehoosi tuntemuksia siitä, miltä kehossasituntuu, kun unelmasi toteutuu, vaikkapa muutto lämpimään Espanjaan, Unelmasta nousevat tuntemukset voit paikantaa johonkin kohtaan kehoasi, jolloin siihen jää jälki, tunnepohjainen muistijälki. Palaa tähän keholliseen muistijälkeen unelmastasi säännöllisesti.

Aarrekarttatyöskentely on yksinkertainen ja samalla hyvin voimaannuttava työskentelytapa. Ihminen elää elämäänsä eteenpäin ja on hyvä, jos on näköaloja. Tietenkään kaikki ei aina käy niin, kuin on ajatellut ja suunnitellut, yllätyksiä, hyviä ja haastavia, sattuu matkan varrella. On kuitenkin tärkeää katsoa omaa elämää ja tulevaisuuttaan toiveikkuudella, ilolla ja myönteisyydellä. Mikäli nämä puuttuvat, niin ihminen on hukassa. Toiveikkuuden, myönteisyyden, elämäntahdon ja oman voiman herättäminen ja ajatuksen, että elämällä on paljon annettavaa, ovat aarrekarttatyöskentelyn keskeinen sanoma ja merkitys. Oletko sinä valmis muutokseen? Sun vuosi saapuu pian!

Uteliaalla asenteella varustettu ihminen saattaa kysyä itseltään seuraavanlaisia kysymyksiä: - Kuinka hyvin suoriudun tulevasta koitoksesta suhteessa omiin voimavaroihini? - Mitä voin oppia tästä tilanteesta? - Mitä voisin tehdä toisin ensi kerralla? - Voisinko kokeilla jotain uutta tapaa lähestyä asiaa? -Miten voisin huolehtia itsestäni paremmin?

Maailma muuttuu ympärillämme koko ajan ja myös me muutumme. Moni miettii, millaisessa maailmassa nyt elämme, onko mitään normaalia ja ennalta ennustettavaa enää olemassakaan? Vyöryykö tulevaisuus vaan päällemme?

Arvaamattomuus, yllätykset, epävarmuus, kaoottisuus, jatkuvat muutokset tekevät elämästä raskasta, ahdistavaa, tuntuu siltä,  ettei enää jaksa kuin sinnitellä päivä kerrallaan. Tulevaisuus saattaa tuntua toivottomalta. Miten tähän kaikkeen pitäisi suhtautua ja miten ylipäätään selvitä, ilman, että musertavat ajatukset painavat harteilla?

Voiko tulevaisuuteen liittyvää ahdistusta ja epämääräisyyden tunnetta mitenkään helpottaa, miten otan jälleen ohjat omiin käsiini ja johdan omaa elämääni?

Utelias elämänasenne on yksi voimavara ja vahvuus, joka on hyvä ottaa käyttöön, kun maailmantilanne ahdistaa. Uteliaisuus helpottaa elämää ja edesauttaa näin omaa hyvinvointia. Uteliaisuus lisää itseohjautuvuutta, kokeilunhalua, muutoskyvykkyyttä, joustavuutta ja näkökulman vaihtamisen taitoa suhteessa elämässä jatkuviin muutoksiin ja yllätyksiin.

Uteliaisuus kasvattaa henkistä sopeutumiskykyä, helpottaa kaikkea sosiaalista kanssakäymistä. Uteliaalla asenteella varustetulla ihmisellä oma elämä on paremmin omissa käsissä. Onhan hyödyllistä ottaa selkoa, mitä ympärillä tapahtuu ja näin löytää uusille poluille ja nähdä uusia mahdollisuuksia edessään, eikö totta?

Oletko viime aikoina tutustunut uuteen ihmiseen? Huomaatko kyseleväsi paljon ja ottavasi selvää kiinnostavista asioista? Onko uteliaisuutesi vienyt sinut mielenkiintoisiin paikkoihin ja kohtaamisiin?

Tiedän, mieleesi nousevat uteliaisuuteen liittyvät negatiiviset seikat. Uteliaisuus voi todella tuntua kiusaannuttavalta ja nololta. Perinteisesti uteliaisuus on liitetty turhaan uteluun, huonoihin käytöstapoihin ja yksityisyyden rajojen ylittämiseen. Uteliaisuus voi nostaa esille kiusallisia puheenaiheita ja tunkeilevan tunnelman. Utelias voi saada myös hankalan tai nuuskijan leiman. Loputon uteliaisuus voi häiritä toisia, jolloin tekee mieli vältellä läpeensä uteliasta ihmistä. Uteliaisuus edellyttääkin tilannetajua ja tahdikkuutta. Omaa uteliaisuuttaan voi kehittää.

Tieteen tekemisessä ja kaikessa kehittämistoiminnassa sekä luovassa toiminnassa, jota taideterapiakin on, uteliaisuus on keskeinen elementti.

Uteliaisuus suojelee elämää ja se palvelee turvallisuuden tunteen tarvetta. Uteliaisuuden takana on arvioitu olevan turvallisuuden tarpeen lisäksi myös kontrollin tarve. Uteliaisuus auttaa ihmistä sietämään pelkoa, riskejä ja epävarmuutta. Ihminen ikään kuin pyrkii saamaan otteen tilanteesta, johon hän on joutunut eli päästä niin sanotusti ajan tasalle ja tilanteen herraksi sen suhteen, missä mennään.

Uteliaisuus on myös luonteenpiirre. Uteliaisuus on osittain perinnöllistä, mutta siihen vaikuttaa myös ympäristö sekä perimän ja ympäristön keskinäinen vaikutus. Elämän eri tilanteissa onkin oiva tilaisuus miettiä ja tarkastella omaa uteliaisuuttaan ja olisiko sitä syytä kehittää johonkin suuntaan vai jopa vaimentaa hieman pääsisäistä uteliaisuuden ääntä. Ihan joka paikkaan ei kannata nenäänsä laittaa. Toisaalta, rikastaisinko omaa elämääni, jos pyrkisin olemaan hieman uteliaampi: keskustelemaan tuntemattoman kanssa, menemään eri tapahtumiin, oppimaan jonkun uuden taidon jne.

Uteliaisuus aiheuttaa aivoissa mielihyvän tuntemuksia ja siksi olemme valmiita tekemään asioita uteliaisuuden tyydyttämiseksi. Tämän vuoksi ihmiset jaksavat aina innostua uusista asioista vaikka kyse ei olisi hengissä säilymisestä vaan arjen elävöittämisestä ja rikastamisesta. Dopamiini, joka on mielihyvän tuntemuksiin liittyvä aivojen välittäjäaine, on uteliaisuuden airut! Se sekä auttaa herättämään uteliaisuutta, että virkistää, rohkaisee ja valpastaa oppimaan uutta. Ja, mikä parasta, palkitsee uuden oppimisesta mielihyvän tunteella! 

Lapset ovat luonnostaan uteliaita ja kiinnostuneita ympäristöstään ja tietyssä iässä pommittavat meitä aikuisia alituisilla miksi -kysymyksillä. Kasvatustieteilijä ja filosofi Juha Hakala viittaa kirjassaan Uteliaisuus, miksi ”miksi” on tärkeä kysymys, tutkimuksiin, joiden mukaan uteliaisuus kuitenkin romahtaa lapsen aloittaessa koulunkäynnin. Mikä tähän on syynä? Leikkimielisyyden katoaminen, koulun normit ja sosiaaliset yhdenmukaisuuden paineet, suuret ryhmäkoot vai mikä?

Uteliaisuuden voima tuppaa katoamaan, mitä vanhemmaksi ihminen tulee. Aikuisina meillä on taipumus pudota lukkiutuneisiin ja mukaviin ajattelumalleihin ja rutiineihin. Tunnistatko? Lopetamme kysymysten esittämisen, pelkäämme ehkä, että se saa meidät näyttämään tyhmiltä. Lopetamme itsemme asettamisen tilanteisiin, joissa olemme avoimia epävarmuudelle – ja siten myös haavoittuvia, emme tahdo antautua sattuman avaamille mahdollisuuksille, kokeiluille ja leikille. Kirjailija José Saramango sen kiteytti: Vanhuus alkaa, kun uteliaisuus on kadonnut. Kaikkihan tunnemme myös sananlaskun: vierivä kivi ei sammaloidu vai miten se meni?

Tutkimukset osoittavat, että ihmetyksen tunteen ylläpito koko elämän ajan auttaa ihmistä pysymään nuorena. Tunnemme varmaan kaikki hyvinvoivia vanhoja ihmisiä, jotka virkeinä seuraavat maailmaa ja sen menoa ympärillään. Aktiivinen uteliaisuus lisää pitkän iän todennäköisyyttä. Japanilainen sananlasku sanoo: lähden matkalle, vaikka vuoren huippua en koskaan saavuttaisikaan.

Uteliaisuus on meissä, se on kaikkien meidän ulottuvilla. Se on mahdollisuutta muuttaa itseään ja ajatteluaan paremmaksi ja karistaa pelot jaloista! Uteliaisuus arjessa saattaa jäädä unohduksiin, kun rutiinit täyttävät päivän, saatamme tuntea itsemme lopen uupuneiksi niin, ettei uteliaisuus nosta meissä päätään pitkiin aikoihin. Tuntuuko silloin, että eläisi?

Utelias henkilö antaa sattumalle mahdollisuuden: satunnaiset keskustelut ja tapaamiset voivat nivoutua yhteen merkillisillä ja kiehtovilla tavoilla. Meille kaikille inhimillisen epätäydellisyyden hyväksyminen vapauttaa uteliaisuutta ja näin luovuutta ja joustavuutta, jopa hyväntahtoisuutta ja leikkimieltä.

Miten suojella itseään maailmassa, joka joskus tuntuu kovalta ja kylmältä, mutta toisaalta antaa oman uteliaisuuden ja intuition viedä eteenpäin - tuhannen euron kysymys!

On tärkeää tunnistaa omat tarpeet tässä hetkessä ja toimia sen mukaan. Jos arjen haasteet antavat myöden, on hyvä ottaa riskejä ja olla vielä enemmän utelias, joustava ja kokeiluhaluinen. Jos on elämässä kuitenkin meneillään paljon arjessa ja sen koossa pitämisessä, on ehkä hyvä pitäytyä tutussa ja turvallisessa, omissa rutiineissa. Pysähdy tilanteiden äärelle ja kuulostele, miltä itsestäsi tuntuu ja toimi sitten oman tuntemuksesi ja omien arvojesi mukaan. Tunnista oma sisäinen maailmasi, ajatukset ja tunteet.

Kun olemme uteliaita toista ihmistä kohtaan, luonnollisesti hänen rajojaan tunneälykkäästi kuulostellen ja arvostaen, teemme palveluksen meille kummallekin. Autamme toista tulemaan tietoiseksi hänen erityisyydestään, osaamisestaan ja vahvuuksistaan samalla, kun itse opimme uutta ja saamme tilaisuuden tutustua toisen ajattelumaailmaan. Uteliaisuus on keino nähdä toisen potentiaali ja myös oma.

Parhaimmillaan utelias välittää lämpöä ja se tuntuu ihmisestä positiiviselta ja kohottavalta. Ihminen kokee, että toinen on kiinnostunut ja haluaa hyvää.

Miten sitten kehittää omaa uteliaisuuttaan, varsinkin jos on ujo, pelokas, introvertti, itsekriittinen tai herkkä? Nämä luonteenpiirteet ovat ainakin minulle tuttuja - niiden kanssa olen paininut melkein koko ikäni.

Yksi keskeisimmistä tavoista harjoitella ja kehittää omaa uteliaisuuttaan, on antautua kohtaamisille, käydä keskusteluja erilaisten ihmisten kanssa syvästi kuuntelevalla, uteliaalla ja ei-tietävällä asenteella. Mitä voisi lähteä kokeilemaan, jotain uutta harrastusta? Miten voisi toimi uteliaasti ja ylittää mukavuusrajansa? Lähtemällä vaikka tapahtumiin, antautumalla keskusteluun tuntemattoman kanssa, kysymällä neuvoa ja mielipidettä. Kun johtaa itseäsi johtaa myös omaa epävarmuuttaan. Utelias ja positiivinen mielenvire auttaa rikastamaan omaa elämää.

Uteliasta mieltä on myös tärkeää kohdistaa itseen, millaisia tunteita minussa herää, mitä ajatuksia ja toimintamalleja syntyy tietyissä tilanteissa, mikä olisi minulle parhaaksi? Näiden pohtiminen saattaa olla ratkaisevaa tulevaisuutesi kannalta. Kysy itseltäsi aika ajoin uteliaana, missä olet menossa juuri nyt ja mikä olisi sinulle parhaaksi nyt ja tulevaisuudessa?

Hyvää uutta viikkoa!