10/4/2024 0 Kommentit Antamalla anteeksi päästät irti menneessä - Nämä askeleet vapauttavat sinut elämää omaa elämääsi aidostiAnteeksiantaminen päästää sinut irti menneestä ja vapauttaa sinut elämään omaa elämääsi aitona itsenä. Helpommin sanottu kuin tehty eikö totta? Mikäli anteeksiantaminen ei onnistu, katkeruus, viha ja suru lisääntyvät eikä oma aito itse pääse kasvamaan eikä itselle arvokas ja merkityksellinen elämä pääse alkamaan.
Kaltoinkohtelu, kiusaaminen, alistaminen, epäoikeudenmukaisuus, petetyksi tuleminen ja hylkäämisen tunne tuntuvat niin mielessä kuin kehossa. Olet saattanut jopa kääntää tapahtuneen omaksi syyksesi vaikka sinä olet se, jota on kohdeltu kaltoin? Itseviha, itsesääli, uhriutuminen, arvottomuuden tunne ja itsensä hylkääminen ovat pahimmanlaatuista myrkkyä. Kun sinua on satutettu, kun toinen on tehnyt sinulle väärin, kun tarpeesi on ohitettu, voi anteeksiantamiseen kulua pitkäkin aika, jopa vuosia. Paranemisprosessi ja toipuminen vaatii asioiden perusteellista käsittelyä, toipumisorientoitunutta, tulevaisuuteen suuntautunutta ja voimavaraistavaa työskentelyä. Itselleen on myös kyettävä antamaan anteeksi ja kohdeltava itseään myötätuntoisesti. Kerron sinulle seuraavaksi, miten ratkaisukeskeisessä taideterapiassa voimme lähestyä kanssasi anteeksiantamista, itsen vapauttamista menneestä ja miten uskaltautua elämään aidommin ja arvokkaammin. Jokaisen oma kokemus kaltoinkohtelusta on tietenkin erityinen ja jokainen anteeksiantoprosessi on yksilöllinen. Tärkeää on huomata, että anteeksipyyntöä ei kannata jäädä odottelemaan, voi myös hyvin olla, ettei pahantekijä ole enää elävien kirjoissakaan. Ratkaisukeskeisen taideterapian avulla voi siirtyä tarkastelemaan tapahtunutta, tunteitaan ja sinua satuttanutta ja kaltoinkohdellutta ihmistä ikään kuin ulkopuolelta. Toivottavasti seuraavista askelista on sinulle apua omassa toipumisprosessissasi. Ensimmäinen askel on käsitellä omia tarpeita ja tunteita. Tunteiden käsittely auttaa toipumisessa ja merkityksellisen ja omien arvojen mukaisen elämän rakentamisessa. Tarpeitaan ja tunteitaan voi sanoittaa tai niistä voi tehdä kuvallisen esityksen. Häpeä, viha ja suru voivat hyvin nostaa päätään työskentelyn aikana. Muista, että kaikki mitä kirjoitat, piirrät tai maalaat on oikein. Omien tunteiden käsittelyn jälkeen voimme esimerkiksi lähteä tarkastelemaan sinua satuttaneen ja loukanneen henkilön persoonaa ja millainen hänen taustansa saattaa olla, mitä hän on saanut elämässään kokea, miten häntä on kohdeltu, mitä vaille hän on jäänyt. Emme voi tietää toisesta kaikkea eikä se ole tarpeellista. Joskus ihmisen sisäinen kipu ja tyhjyys voi olla niin suurta, että se purkautuu pahoina tekoina ja ilkeytenä toisia kohtaan. On tärkeää huomata, että kaikilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia kasvaa myötätuntoisiksi ihmisiksi kuin sinulla. Se ei kuitenkaan oikeuta pahoja tekoja, mutta saattaa auttaa ymmärtämisessä ja omassa toipumisprosessissa. Kolmas vaihe ratkaisukeskeisessä taideterapiassa on, että lähdemme tutkimaan, kuka sinä olet aidoimmillasi riippumatta ihmissuhteistasi ja mitkä ovat sinun halusi, keinosi ja kykysi ottaa vastuu omasta hyvinvoinnistasi, tarpeistasi ja toiveistasi. Mikä on sinun ydinvahvuutesi ja viisautesi, joita kukaan ei voi koskaan ottaa sinulta pois. Työstämme itsetuntoasi ja oman elämän hallinnan tunnettasi taideterapeuttisten harjoitusten avulla. Neljänneksi havainnoimme, mitä voimavaroja itsessäsi on kehittynyt taideterapiaprosessin myötä ja joita voit edelleen kehittää elämäsi tapahtumien ja kokemasi ansiosta ja johdosta. Kiinnitämme huomiota myös itsearvostukseen ja itsemyötätuntoon. Terapiassa opit rajojen vetämistä, itsemääräämisoikeutta, itsen johtamista ja itsesi rakastamisen kykyä sekä riippumattomuutta toisten mielipiteistä ja hyväksynnästä. Lopputulemana itsetuntosi ja elämänhallinnantuntosi paranee, mahdollisesti määrittelet itsesi ja identiteettisi uudelleen ja vapautat itsesi antamalla anteeksi eikä toisilla ole enää valtaa sinuun. Taideterapiaprosessi ottaa oman aikansa eikä ole mikään taikatemppu. Lopulta anteeksianto menneen kanssa vapauttaa sinut täyteen ja aitoon elämään.
0 Kommentit
11/3/2024 0 Kommentit Entinen näkymätön lapsi nykyinen näkymätön aikuinen - uusi luku elämässäsi voi alkaa!Olitko sinä näkymätön lapsi? Tove Janssonin novelli Kertomus näkymättömästä lapsesta julkaistiin vuonna 1962. Kertomus on aina koskettanut minua syvältä. Kertomuksen Ninnin kaltaisia näkymättömiä entisiä lapsia ja nykyisiä aikuisia on paljon missä päin tahansa.
Kertomuksessa kaltoin kohdeltu ja näkymättömäksi muuttunut Ninni-tyttö muuttaa muumiperheen luo. Ninni ei puhu, ei leiki eikä naura. Ainoastaan kaulaan sidottu tiuku ilmaisee, missä hän kulloinkin liikkuu. Ninnin itsetunto on kutistettu, hiljennetty ja tyhjennetty. Muumiperheen hellässä ja rohkaisevassa huomassa Ninni saa lopulta itsetuntonsa takaisin ja muuttuu pikku hiljaa näkyväksi ja kuuluvaksi. Ensin pienet käpälät ja jalat, lopulta kasvotkin sitten kun Ninni uskaltaa ilmaista tunteensa, suuttua ja nauraa. Sinullekin on voinut käydä niinkuin Ninnille: lapsesta asti on tuntunut, että on parempi olla näkymätön, ylivarovainen tarkkailija ja hiljaa, ettei vaan olisi vaivaksi tai aiheuttaisi enemmän pulmia, häiriötä ja levottomuutta. Taka-alalle asettumisesta ja kutistettuna olemisesta on saattanut tulla sinulle elämäntapa, joka on seurannut sinua aikuisuuteen. Koet ehkä, että näin on turvallisinta: sulautua seinätapetteihin tai maton kuvioihin? Parempi elää varman päälle, säästöliekillä. Alisuorittaminen, yksinäisyys, arkuus, toisten miellyttäminen, tottelevaisuus, alistuneisuus, uhrautuvaisuus ja rohkeuden puute seuraavat elämääsi kuin kivet hartioittesi painona. Elämä tuntuu merkityksettömältä eikä sillä ole tarkoitusta. Ihminen on luotu kokemaan kaikki tunteensa ja kaikki tunteet ovat normaaleja. Sinä et kuitenkaan ole yhtä kuin tunteesi. Et ole myöskään yhtä kuin ajatuksesi. Tunteet ja ajatukset menevät ohi, jonain hetkenä tunnet surua, toisena kiukkua, kolmantena onnea jne. Havainnoi tunnetilojasi ja ajatuksiasi ikään kuin ulkopuolisen silmin. Älä työnnä tunteitasi tai ajatuksiasi syrjään vaan tunnista ne: tältä minusta tuntuu nyt, nämä ajatukset täyttävät mieleni.. Kun saat etäisyyttä tunteisiisi ja ajatuksiisi voit päättää, mitkä niistä ovat totta ja mitkä tukevat sinua ja sinun omaa elämääsi. Toimi omien arvojesi mukaan ja mikä on juuri sinulle merkityksellistä. Mitkä ovat omat tavoitteesi, tarpeesi ja toiveesi sinun elämässä, millaisen muutoksen haluat? Miten elämäsi muuttuu, kun lähdet rohkeasti toteuttamaan elämää aitona itsenäsi? Kuulumattomuus joukkoon ja ulkopuolisuuden tunne on voinut saada itunsa jo lapsuudestasi. Vaihtoehtoisesti kuulumattomuus ja ulkopuolisuuden tunne on kenties tullut päivänvaloon, kun esimerkiksi pitkä ihmissuhde on päättynyt, lapset ovat lentäneet pesästä, parisuhde on päättynyt tai olet jäänyt leskeksi.
Yksinäisyyden, kuulumattomuuden ja ulkopuolisuuden tunne voivat olla seurausta myös liiasta kiltteydestä. Kiltin aika menee toisten miellyttämiseen, niin ettei omia tunteita ja ajatuksia ehdi tarkastella tai edes kommunikoida toisille. Voi olla, että miellyttäminen on vienyt kaiken ajan etkä enää tunnista omia tunteitasi, ajatuksiasi ja mikä on oikeasti merkityksellistä sinulle. Se, mitä toivot elämältä tuntuu olevan harmaan pilviverhon takana. Ulkopuolisuuden ja kuulumattomuuden tunne kulkevat usein käsi kädessä kelpaamattomuuden ja alemmuuden tunteen kanssa, jolle ne ovat sukua. Elämää kahlitsevat ja kaventavat ulkopuolisuuden ja kelpaamattomuuden tunteet: - ovat voineet tulla osaksi identiteettiäsi, jolloin ne ovat jatkuvasti läsnä elämässäsi. - rajoittavat omaa elämääsi, sitä miten voit toimia ja tuntea ja ilmaista itseäsi. -herkistävät ja saavat ihmisen olemaan jatkuvasti valppaana ja varuillaan. -ruokkivat syrjään vetäytymistä, orpouden ja yksinäisyyden tunnetta. -saattavat saada uskomaan, että mikään hyvä elämässä ei saata tulla omalle kohdalleni. Tunnistatko yllä olevasta kuvauksesta itsesi? Kannatko kuulumattomuuden ja ulkopuolisuuden kuormaa sisälläsi? Etkö kenties ryntää suin päin joukon keskipisteeksi ja onko sinun vaikeaa olla huomion keskipisteenä? Sen sijaan tarkkailet mieluummin toisia ja silti sydämessäsi toivot, että sinutkin huomattaisiin. Ulkopuolisuuden ja kuulumattomuuden tunteista voi vapautua. Vapautuminen alkaa näiden tunteiden ja niistä aiheutuvien toimintamallien tunnistamisesta. On tärkeää havaita millaisia suojamuureja on itsensä ympärille rakentanut. Voit esimerkiksi kirjoittaa, piirtää tai maalata näistä asioista. Olisiko sinulla joku kenen kanssa voisit puhua näistä asioista luottamuksella? Jos ketään luotettavaa ei löydy, voit kääntyä ammattiauttajan puoleen. Ratkaisukeskeisenä taideterapeuttina minulle tärkeitä arvoja ovat lempeä, ei-tuomitseva ja myötätuntoinen asenne auttaa sinua puhumaan hankalistakin asioista. Terapiassa luomme turvallisen ja reflektiolle otollisen ilmapiirin. Ratkaisukeskeinen taideterapia on tavoitteellista työskentelyä sinun toivomien asioiden käsittelyä varten. Älä jää yksin! Liian kiltit ovat todellisia tehopakkauksia, virtaa riittää jos mihin ja eritoten toisten toiveiden täyttämiseen, silloinkin, kun ei jaksaisi. Joulun pyhät ja vuodenvaihde ovat toiveiden ja uudistumisen aikaa. Pysähdytään hetkeksi sinun itsesi ääreen. Jos kärsit kiltin tytön syndroomasta tunnistat varmasti, että koko ajan on tehtävä jotain ja syyllisyys painaa, jos lorvii eikä tee kaikille mieliksi. Raataminen ja puurtaminen ovat liian kiltin sisäisiä velvoitteita ja ne tuppaavat korostumaan pyhine aikana. Totta? Kiltti tyttö tai poika huolehtii kaikesta ja kaikista, joustaa omista aikatauluistaan ja toiveistaan, jotta toisella olisi hyvä, jotta toisen joulu ja juhla onnistuisi. Itselleen apua kiltti tyttö ei pyydä koskaan, itsekseen on pärjättävä. Muita ei ole lupa vaivata kuin äärimmäisessä hädässä ja silloinkin viime tinkaan ja kyynel silmäkulmassa. Kiltti tietää, että kiitollisuuden velan paino harteilla on raskas ja velka täytyy maksaa monikertaisesti - näin ainakin liian kiltin mielestä. Sinä liian kiltti, miksi suoritat niin paljon? Paljonko sinulta jää tekemättä asioita, joita haluaisit tehdä omaksi iloksesi? Harmittaako se? Milloin tulee sinun aikasi? Voisiko se alkaa nyt? Suoritatko siksi, että kelpaisit ja toivoisit hyväksyntää esimerkiksi vanhemmaltasi, kumppaniltasi, työtovereiltasi tai ystäviltäsi? Näin vaikka olisit jo itse hyvää matkaa aikuinen ja elät ainakin näennäisesti itsenäistä omaa elämääsi? Liian kiltti on monen tukipilari, kilttiin voi aina luottaa: jos minä en tee hommaa, niin kiltti tekee. Siitä tulee pikku hiljaa tapa. Kehumalla saa kiltin tekemään vielä lisää. Tiesitkö, että kilttiä saattaa olla todella helppo höynäyttää ja että kiltin saa vaikka valehtelemaan toisen puolesta? Onko sinulle käynyt näin? Suoritatko siksi, että pysyisit piilossa itseltäsi ja kipeiltä asioilta, joita et ole ehtinyt tai uskaltanut kohdata? Tuntuuko siltä, että jos et suorita ja tee asioita toisten hyväksi, et kelpaa omana itsenäsi. Tiedätkö oikeastaan, kuka olet ja millaista elämää itse haluat elää? Mitä sisimmässäsi toivot - hetken hengähdystaukoa ja vihdoin omannäköistä elämää? Tässä vinkkejä, miten ottaa oma elämä haltuun ja nauttia joulun ja uuden vuoden pyhistä ja elämästä tästä eteenpäin:
Näin autat itseäsi suuntaamaan huomiosi niihin asioihin, jotka sinusta itsestäsi tuntuvat hyviltä. Kun opit käyttämään omaa voimaasi eli tiedät, mikä on sinulle hyväksi, tiedät lopulta oman arvosi ja mitä haluat elämältä. Rauhallista ja ihanaa joulua ja oikein hyvää uutta vuotta 2024! Tiina Ajan varaaminen ja järjestäminen asioille, joita rakastat ja jotka ovat sinulle tärkeitä, on merkityksellistä, jos haluat, että elämäsi on onnellista, iloista ja toiveikasta. Vielä tärkeämpää ja arvokkaampaa se on, jos haluat voittaa elämääsi kohdanneet traumaattiset ja kipeät asiat ja päästää niistä irti.
Kirjoitan sinulle tähän blogitekstiin ajatuksiani menetelmistä ja ajatuksista, jotka ovat toimineet terapia-asiakkaillani taideterapiassa ja joista he ovat saaneet apua itselle merkityksellisen ajan hallinnan saavuttamiseen. Syyllisyyden tunteet ovat tavallisia, silloin harvoinkin, jos on joutilaana tai jonkun mieleisen tekemisen parissa. Päässä takoo lakkaamaton ajatus: pitäisi olla kotona siivoamassa, pitäisi olla tekemässä töitä ja auttamassa sitä ja sitä. Mutta oikeasti, juuri silloin ja siksi, sinun on otettava aikaa itsellesi tai vietettävä mieleistäsi joutilasta aikaa. Juuri silloin on lakattava tuntemasta syyllisyyttä, vaan on tunnettava myötätuntoa, lempeyttä ja ystävällisyyttä itseä kohtaan. Jos ainoa tapaa saada itselleen aikaa mieleiseen tekemiseen tai joutilaisuuteen on muuttaa näkökulmaansa. Mikä muu voisi edistää omaa hyvinvointia, tuoda tyytyväisyyttä elämään ja kykyä kohdata vastoikäymisiä kuin ajan varaaminen itselle. Erityisesti vaikeina aikoina oma aika ja mielekäs tekeminen on erityisen tärkeää. Jotta voi havainnoida, mitä itselle kuuluu, mitä ajatuksia ja tunteita mielessä ja kehossa liikkuu, tarvitaan omaa aikaa, aikaa asioille, joita rakastaa. Jos tietäisit, että sinulla on vain rajallisesti elinaikaa, niin mitä tekisit? Listaa, kirjoita, piirrä tai maalaa, mihin käyttäisit jäljellä olevan aikasi. Pidä teoksesi tai kirjoituksesi esillä ja palaa siihen aina kun tuntuu, että lähdet suorittamaan ja että sinulla ei ole aikaa. Pohdi, miten tämän harjoituksen tekeminen muuttaa suhtautumistasi aikaan ja ajankäyttöösi? Mihin asioihin elämässäsi toivoisit sinulla olevan enemmän aikaa? Kannattaa suhtautua hyväksyvästi omaan aikaan ja omiin tarpeisiin. Oman ajan arvostaminen johtaa suurempaan hyvinvointiin, onneen, luovuuteen, parempaan keskittymiskykyyn ja, usko tai älä, tuottavuuteen. On ihan välttämätöntä, että joka päivä vietät hetken tekemättä mitään, jotta voit kuunnella, mitä kehosi, ajatuksesi ja tunteesi kertovat sinulle, jotta huomaisit hetken kauneuden ja mikä on sinulle juuri nyt tarpeellista. Aika kuluu väistämättä. Käytä aikaasi tavalla, joka on merkityksellistä sinulle. Niin kauan kuin olet hengissä, aikasi on käytettävissäsi. Puhuminen, ajatusten ja tunteiden jakaminen on upea ja ihmeellinen asia. Puhumisen avulla luomme yhteyden toisiimme, ilmaisemme ajatuksemme, mielipiteemme, tunteemme ja tahtomme. Kuinka paljon helpompaa elämämme olisi, jos uskaltaisimme puhua toisillemme avoimesti. Miten se vaikuttaisi ydinminäämme, omanarvon tunteeseen ja elämästä nauttimiseen. Paljon. Jokaisen meistä elämä on ainutlaatuinen ja erityinen, jossa jokaisella on oikeus tehdä siitä hyvä, turvallinen ja omannäköinen ilman, että vahingoittaa itseään.
Onko sinulla epävarmuutta puhumisen suhteen? Onko se jatkunut pitkään - kenties jopa vuosikymmeniä? Alkoiko puhumattomuutesi jo lapsuudessa vai liittyykö se esimerkiksi tämänhetkiseen elämäntilanteeseesi ja ihmissuhteisiisi? Kuinka paljon helpompaa elämäsi olisi, jos uskaltaisit kertoa ajatuksesi ja jakaa tunteesi? Puhumattomuus kumpuaa usein syvistä haavoista, joiden arvet eivät koskaan parane ellei ihminen ala hoitaa itseään ja puhumattomuuttaan. Puhumattomuus on yksi suojamekanismi, jonka ihminen rakentaa itsensä ympärille, jotta ei tulisi satutetuksi, nöyryytetyksi tai häpäistyksi. Tiedän tämän omasta kokemuksesta. Lapsuuden perheeni ilmapiiriä sävytti sodan rampauttaman isäni alkoholismi. Tämän johti siihen, että äitini kovetti itsensä entisestään ja me lapset elimme jatkuvassa selviytymismoodissa. Koko ajan piti olla varuillaan, mitä seuraavaksi tapahtuu. Lähdimme yön selkään monet monet kerrat. Tästä varjoisesta puolesta huolimatta, lapsuuteni oli moni tavoin onnellinen ja tiesin, että olin isälle rakas ja tärkeä ja että itse opin häneltä todella paljon hyviä ja hienoja asioita. Teimme paljon asioita yhdessä. Mitä kuitenkin opin? Opin puhumattomuuden kulttuurin ja minusta tuli puhumaton. Ilmaisin tunteitani tanssin ja musiikin välityksellä koko lapsuuden ja nuoren aikuisuuden ajan, mutta en puhunut kenellekään tunteistani. Opettelin selviytymään ja olemaan vahva, aikuisiällä taisin sairastuakin vahvuuteen. Jouduin lapsena sairaalaan, en puhunut. En tiedä varmasti oliko se syy - asia ei ole koskaan selvinnyt minulle, mutta joka tapauksessa, en pystynyt puhumaan. Muistan kirkkaasti, että oli kylmä pakkastalvi, kun ajattelin mielessäni ikkunasta ulos katsellessa, että ei haittaa vaikka en puhu, selviän kyllä! Nyt kun ajattelen tätä, niin monen aikuisen hälytyskellojen olisi pitänyt alkaa soida, mutta eipä alkanut! Häpeän verholla on tapana kietoutua puhumattomuuden ylle: kotiasioista ei puhuta muille, ei häpäistä perhettä eikä itseämme. Ei puhuta vaikka kotona olisi alkoholismia tai muiden päihteiden käyttöä, väkivaltaa, pahoinpitelyä, seksuaalista tai muuta hyväksikäyttöä, mielenterveysongelmia tai mitä vain vaikeita ja herkkiä asioita. Nämä kera puhumattomuuden jättävät syviä arpia. Tunteet, kuten suru ja viha pakkautuvat sisään jopa vuosisiksi. Puhumaton saattaakin olla kuin kävelevä aikapommi: jossain ja joskus sen tuskan on purkauduttava. Itselläni se tapahtui, esimerkiksi jonkun lääkärissä käynnin yhteydessä. Käynti saattoi liittyä johonkin aivan muuhun asiaan, mutta kyyneleet ja itku ryöpsähtivät aina vastaanotolla pitkälle aikuisuuteen, kun oma heikkous ja haavoittuvaisuus tulivat näin esille. Ajattelen, että myös, kun myöhemmin sairastuin uupumukseen, että myös sen jäljet johtavat tuohon lapsuudessa syntyneeseen selviytymisen vaatimukseen. Puhumattomuus on yksi kiltin työtön syndrooman piirre, joka on syntynyt ajatuksesta, ettei vain aiheuttaisi lisää epäjärjestystä ja hämminkiä. Kiltti on saattanut jopa ottaa syyt niskoilleen tai valehdella toisen puolesta. Jos elämääsi on liittynyt tai siihen liittyy edelleen tuskaa ja turvattomuuden kokemusta, on siitä aina lupa puhua. Jokaisen kokemus on tosi ja arvokas. Vaikka tuntisit epävarmuutta puhumisen suhteen, niin vakuutan sinulle, että puhuminen kannattaa: sanomattomat sanat, itkemättömät itkut on hyvä saada ulos, sillä muuten niistä kasvaa koko ajan suurempi möykky syvälle sisälle. Mitä jos kokeilisit kertoa omista haavoistasi ja tuntemuksistasi? Olisiko tänään hyvä hetki kertoa tuntemuksistasi ja jakaa kokemuksesi? Ja sinä, joka osaat jo puhumisen taidon, voisitko kuunnella, auttaa ja kannustaa sitä lähimmäistäsi puhumaan, jolle puhuminen on vaikeaa ja jolla on tapana vaieta. Jokainen voimme auttaa toinen toisiamme kertomalla omista kokemuksistamme ja näin kääntämällä muurit silloiksi meidän ihmisten välille. Puhumalla tunteistasi vahvistat turvallisuuden tunnettasi ja sisäistä luottamustasi itseäsi ja elämää kohtaan. Sydämesi on aidosti läsnä elämässäsi, silloin kun koet elämäsi merkityksellisenä ja kun se, mitä elämässäsi teet kumpuaa sisäisestä varmuudestasi. Silloin ei myöskään omia virheitä ja epätäydellisyyttä tarvitse peitellä. Eikö vaan!
Oleminen aidosti oma itsesi on turvapaikkasi sisimmässäsi. Aito minuus on pysyvyyden saarekkeesi, se on kuin vuori sisälläsi, jota eivät maailman tuulet, rajuilmat tai muut ihmiset horjuta. Aito minuus säilyy muutoksessa olevien tunteiden, ajatusten ja mielipiteiden ylitse - se on muuttumaton. Oman aidon itsen tunnistaminen ja sen todeksi eläminen vahvistaa sitä, kuka todella olet. Aidon itsen kuunteleminen, kunnioittaminen, tutkiminen ja rakastaminen kehittää paitsi omaa elämääsi, niin se vahvistaa kykyäsi rakastaa ja pitää huolta muista yhtä paljon kuin itsestäsi. Jos autenttinen itsesi on joutunut kadoksiin, kärsit kyvyttömyydestä rakastaa ja kuunnella aitoa itseäsi. Tämä heijastuu väistämättä myös muihin ihmissuhteisiisi, toimintaasi, tunteisiisi ja ajatuksiisi. Silloin, jos elämässäsi on tapahtunut jokin onnettomuus, ihmissuhdekriisi tai -konflikti tai mikä vaan traumaattinen kokemus, on aito, autenttinen itsesi saattanut kokea hyvinkin kovan kolauksen ja joutua väistymään myllerryksen tieltä. Selviämisen kannalta tämä on saattanut olla hyvinkin välttämätöntä. Lopulta tämä on saattanut kuitenkin johtaa siihen, että olet alkanut ylisuojella aitoa itseäsi, jotta kukaan ei vaan huomaisi herkkää ja haavoittunutta sisimpääsi. Elämästäsi on tullut jatkuvaa varuillaan oloa. Tunnistatko? Jatkuvassa suojenluntarpeessa elämästäsi saattaa muodostua pikkuhiljaa kärsimystä. Kärsimykseen jääminen tarkoittaa, että eristäydyt aidosta itsestäsi ja elämästä. Kärsimyksessä eläminen on pidemmän päälle hyvin vahingollista, niin henkisesti kuin fyysisesti. Kärsimykseen liittyy vihaa, tuskaa ja katkeruutta. Sisällämme saattaa asua katkeruuden lisäksi vihaisuuden aikapommi. Kärsimys on joka tapauksessa osa jaettua ihmisyyttä, me kaikki kohtaamme kärsimystä. Se, kuinka myötätuntoisesti suhtaudumme siihen vaihtelee ja ratkaisee elämämme laadun ja suunnan. Voisitko suhtautua kärsimykseen myötätuntoisesti ja lähteä sitten tutkimaan, mistä kärsimyksesi johtuu, mitä tunteita sen takana on? Mitä aidon itsen puolta kärsimyksesi sinussa suojelee ja pitää piilossa? Lopulta ainoa mahdollisuus on hyväksyä kärsimyksesi herättämät tunteet ja ottaa niistä vastuu, jolloin vasta toipuminen ja elämä aitona itsenä mahdollistuu. Aito minuus ei koskaan jätä, vaan se odottaa kohtaamistamme. Kysy itseltäsi, millaisia kokemuksia ja toimintaa elämässäsi arvostat, millaista elämää haluat viettää, millaisia persoonallisuuden piirteitäsi itsessäsi arvostat? Kysy itseltäsi, mitä aidosti kaipaat? Nämä kertovat sinulle aidosta itsestäsi. Kun kiinnität huomion nykyhetkeen ja läsnäoloon, saat parhaiten yhteyden aitoon itseesi. Eläminen yhteydessä aitoon itseen vahvistaa elämäsi laatua. Mikäli tämä aihe koskettaa sinua, niin ratkaisukeskeisessä ja toipumisorientoituneessa taideterapiassa lähdemme yhdessä matkaan kohti nautinnollista elämää, joka on aitoa ja omannäköistä, jossa sinun ei tarvitse enää pinnistellä ja jossa vedät puoleesi ihmisiä ja asioita, jotka ovat itsellesi sopivia. Mikä parasta, et unohda kuinka ainutlaatuinen olet! |