Mikäsun lomasta tekee hyvän ja ihanan?

Loma ja loman viettäminen on jokaisen oma henkilökohtainen asia tai ainakin toivoisin, että näin olisi. Itselläni loma muodostuu lyhyemmistä ja pidemmistä  pätkistä pitkin kesää. Merkityksellistä minulle lomalla on oma kiireetön aika ja mielipuuhat, kuten luonnossa retkeily, pitkät pyörälenkit ja tanssileirille meno. Tärkeintä on jättää työasiat ja muut itseä kuormittavat asiat mielen tuolle puolen, rentoutua ja nauttia hetkestä.

Toisaalta lomallakin päivät saattavat täyttyä kiireen tunnusta, keskittymiskyvyn hajaantumisesta ja monitouhotuksesta: pitäisi tehdä sitä ja tätä. Lopulta syyllisyys tekemättömistä töistä tai kotiaskareista saattaa painaa lomallakin mieltä, esimerkkinä vaikka, että ikkunat jäävät tänäkin vuonna pesemättä. Viime vuonna pesin kolmesta valtavasta ikkunasta kaksi. Tähän mennessä olen pessyt yhden ja olen tyytyväinen: kahdelle muulle ikkunalle on oma aikansa omana aikanaan. Ja jos vaikka jäisi pesemättä, niin kuin viime keväänä ja kesänä, niin ajattelen kuten arkkitehti Alvar Aalto: valo siivilöityy kauniimmin likaisen ikkunan läpi, valo on silloin paljon pehmeämpää ja miellyttävämpää.

Loma-aika on toivottavasti sinun kohdallasi riittävän palautumisen aikaa. Palautuminen merkitsee, että loman ja vastaavasti arjen vapaa-ajan ja työn taukojen aikana ihmisen henkinen ja fyysinen jaksaminen palautuvat kuormitusta ja kiireen tuntua edeltävälle tasolle. Loma edistää hyvinvointiasi, toimintakykyäsi ja mielesi toimintaedellytyksiä. Lyhyestäkin lomasta on aina hyötyä. Loma yhdessä arjen vapaa-ajan ja työn taukojen kanssa lisäävät kokonaisvaltaisesti hyvinvoinnin vaikutuksia. Palautumista tarvitaan ihan joka päivä, ei ainoastaan kesälomalla. Taideterapia-asiakkaitani muistutan asiasta usein. Saatan pukea arjen palautumisen tärkeyden kehotukseen: muistathan ilahduttaa itseäsi ihan joka päivä. Mitä kuormittuneemmaksi tunnet itsesi, sitä tärkeämpää on irrottautuminen työstä tai muista asioista, jotka kuormittavat elämääsi joka ikinen päivä. Olen kirjoittanut aiemmin blogiin uupumuksesta ja rauhoittumisen merkityksestä. Käy lukemassa, jos tarvitset tukea uupumuksen hoitoon ja rauhoittumiseen.

Palautuminen tarkoittaa myös sitä, että ihminen pitää huolta oman mielensä ja kehonsa toimintaedellytyksistä. Tarvitaanko palautumiseen jotain erityisiä taitoja ja miten päästä suoritamismoodista ja kaaoksesta pois loman ajaksi ja vapauttaa henkinen ja fyysinen itse palautumiselle? Loma ja palautuminen ovat henkilökohtainen asia. Palautuminen ei tarkoita välttämättä pelkästään lepoa ja loikoilua vaan myös mukavaa tekemistä. Anniina Virtanen työterveyslaitokselta jäsentää palautumisen DRAMMA-mallin avulla. Malli pitää sisällään kuusi eri palautumisen kokemusta, jotka edistävät hyvinvointia. Nämä ovat: työstä irrottautuminen, rentoutuminen, omaehtoisuus, taidon hallinta, merkityksellisyys ja yhteenkuuluvuus.

Palautumista edistävä irrottautuminen tarkoittaa, että ihminen jättää työtä koskevat asiat pois mielestään. Tätä tukee se ajatus, jota olen usein asiakkaitteni kanssa pohtinut, että jos asialle ei voi tehdä lomalla mitään, sitä ei kannata murehtia. Rentoutuminen tarkoittaa vaikka maiseman ihastelua retkellä, musiikin kuuntelua, käsitöitä, saunomista tai hyvän kirjan lukemista sohvan nurkassa rauhassa - vain sinä tiedät, mitä se sinulle voi olla. Omaehtoisuus on ajan ottamista itselleen ja niiden asioiden tekemistä, joista itse nauttii. Se voi tarkoittaa myös jostain vierailusta tai vieraiden vastaanottamiselta kieltäytymistä, jos omat voimavarat eivät siihen riitä. Taidon hallinta palautumisen tarkoituksessa merkitsee vaikka sitä, että päätät vihdoin ottaa omaa aikaa ja mennä vaikka öljyvärimaalauskurssille. Palautumisen ja hyvän elämän kannalta myös onnistumisen kokemukset lisääntyvät! Merkityksellisyys palautumisen mallissa osoittaa, että teet sinulle itsellesi merkityksellisiä asioita. Ne voivat hyvin vaatia ponnisteluja ja lisätä myös toisten hyvinvointia, mutta saat niistä samalla itsellesi hyvää mieltä ja hyvinvointia. Yhteenkuuluvuus palautumisen kannalta tarkoittaa, että sinulla on aikaa ja otat aikaan oman mielesi mukaan läheisille ja merkityksellisille ihmissuhteille.  Anna Virtasen artikkelin DRAMMA-mallista Työterveyslaitoksen sivuilta voi lukea täältä: https://www.ttl.fi/tyopiste/psykologinen-palautuminen-tyosta-nama-kuusi-kokemusta-edistavat-sita
​
Lomalla on myönteinen vaikutus ihmisen hyvinvointiin palautumisen kautta. Pidäthän huolta riittävästä palautumisesta. Aina sitä ei ole helppo huomata. Myös pienillä palautumisen hetkillä on merkitystä. Ajattelen itse, että hyvällä lomalla on kolme vaihetta: 1. havaitseminen: loma on alkanut ja mitä tarvitsen palautuakseni, 2. aikomus: mikä on minulle merkityksellistä nyt tänä kesälomana ja miten lomani aion viettää ja 3. keinot, miten toteutan itselleni itseni näköisen, hyvän ja palauttavan loman ilman mitään ulkopuolisia paineita. Lomalle lompsis siis!

Häpeä väijyy ihmisen sisällä. Häpeän tunnetta on vaikea tunnistaa, vaikka se on tunne, joka juurikin kohdistuu itseen. Häpeä on sosiaalinen tunne, sillä se syntyy vertailussa muihin ihmisiin. Häpeä pitää piileskelystä, häpeästä ei ole helppo puhua, mutta mitä vähemmän siitä puhuu tai sitä käsittelee, sen suuremmaksi se kasvaa. Minullakin on kokemusta, häpeä seurasi pitkään elämässäni. Onnekseni taiteen tekemisen ja taideterapian avulla sain avun käsitellä häpeän tuntemuksiani ja opin tunnistamaan ja havainnoimaan sitä, kun häpeä nostaa päätään ja miten se vaikuttaa käyttäytymiseeni.

Häpeän tunne on oikea mörkö. Olet voinut tuntea häpeää jo lapsuudesta ja kantaa sitä niin kauan, että se on jättänyt arpensa sinuun loppuelämäksesi  tai ainakin siltä tuntuu. Häpeällä on tiukka ote elämän elämiseen, usein se eristää. Toisaalta häpeän tunne on voinut suistaa ihmisen raiteiltaan ja saada ihmisen toimimaan esimerkiksi täysin häpeämättömästi ja uhmakkaasti. Silloinkaan häpeä ei ole kadonnut minnekään, lymypaikassaan se ilakoi, kun saa pitää sinut otteessaan. 

Tai, ehkä olet oppinut kantapään kautta, että mitä paremmin tunnistat häpeän tunteesi ja myös puhut häpeästä, sen varmempaa on, että sen ote kirpoaa sinusta.

Häpeän tunteen rinnalla kulkevat sellaiset tunteet kuin alemmuus, arvottomuus, kelpaamattomuus ja riittämättömyys. Uskomme sen, mitä muut meistä sanovat ja millaisia leimoja päällemme isketään ilman, että pohtisimme ovatko nuo leimat tai uskomukset tosia. Voimme myös itse kohdella itseämme armottomasti ja vahvistaa tuota leimautumista joksikin vaikka luuseriksi. 

Häpeän synty on vertailussa sosiaalisissa tilanteissa. Häpeä voi liittyä mihin tahansa henkilökohtaiseen ominaisuuteen, vaikka puhetapaan, omaan kehoon,  sairauteen tai henkilökohtaisiin olosuhteisiin, kuten työttömyyteen, köyhyyteen, kasvuolosuhteisiin. Häpeää tunteva kokee arvottomuutta ja alemmuutta, kelpaamattomuutta ja pelkoa siitä, että jää yksin. Toisaalta häpeän kanssa kamppaileva ihminen saattaakin tuntea, että yksin jääminen on ainoa pelastus, silloin ei tarvitse olla muiden pilkan kohteena - tiedän tämän, lapsena viihdyin yksin ja luin. Mutta silloinkin häpeä on vetänyt pidemmän korren: se lamaannuttaa tai sitten se saa rakentamaan kuoren, turvakilven vasten muita.

On tärkeää kohdata oma häpeä, se minkä vuoksi tuntee häpeää, jotta sille voi tehdä jotain ja vapautua sen kivireestä.  Sen läpikäyminen, mistä häpeän tunne on saanut alkunsa ja mitä ehkä on elämässä jäänyt paitsi antaa osviittaa: syliä, rakkautta, hoivaa, omaksi itseksi kasvamista ja että toinen suhteessa sinuun näkisi tarpeesi ja tunnistaisi ne, että saisi aikaa ja huolenpitoa, että oma erilaisuuteni hyväksyttäisiin. Se, kuinka kohtelemme itseämme on asia, jonka opimme muilta. Tiedän, tämä on karua ja juuri siksi on aika tehdä asialla jotain ja kohdata häpeänsä, sillä vain niin varmempaa on, että sen ote kirpoaa sinusta ja toipuminen voi alkaa. 

Häpeä on yhteydessä mielenterveysongelmiin. Mielenterveysongelmat luovat usein sosiaalista pelkoa, jonka häpeän tunne saa liikkeelle. Masennus ja ahdistus kulkevat käsi kädessä häpeän tunteen kanssa. Kierre on valmis. Häpeä ja mielenterveysongelmat huipentuvat pelkoihin, jotka liittyvät hyväksytyksi tulemiseen, omaan minäkäsitykseen ja sosiaaliseen yhteen kuuluvuuteen. 

Ensi askel tarkastella omaa häpeäänsä siitä irti pääsemiseksi, on tunnistaa sen laukaisija ja pohtia, ovatko ajatukseni ja tunteeni liittyen häpeän kokemukseeni päteviä ja sitten pohtia, miten häpeän tunne rajoittaa elämääni. On tärkeää huomata, että en ole yhtä kuin ajatukseni ja tunteeni vaan minä olen minä. Ajatukset tulevat ja menevät, ne eivät ole välttämättä totta. 

​Mihin sitten keskittää huomionsa, jotta pääsisi irti häpeästä tai saisi kutistettua häpeän tunteen jyvän kokoiseksi? Itsemyötätunnon harjoittaminen on keskeinen avain. Itsemyötätunto on kykyä suhtautua itseen lempeästi, myötätuntoisesti ja arvostavasti. Itsemyötätunto on aihe, josta olen kirjoittanut paljon -  katso yllä asiasanoista, niin pääset lukemaan. Toinen askel on pyrkiä ottamaan yhteyttä toisiin ihmisiin pienin askelin: kaupassa tai kirjastossa käynti. Erään asiakkaani kanssa meillä oli yhtenä harjoituksena, kun olimme jo pitkällä häpeän hoidossa, ihmispaljouteen meneminen ja kohtaaminen. Kehotin häntä rohkeasti menemään kirjamessuille ja hymyilemään tai sanomaan jotain ainakin seitsemälle ihmiselle. Nähdyksi tuleminen, hyväksyntä, kohtaaminen ja arvostus ovat keskeisiä matkalla häpeästä toipumiseen.  

Me vanhemmat, sisaret, tädit, sedät, ystävät, kummit, kaimat ja hyvänpäiväntutut voimme samalla, kun pidämme huolta itsestämme ja pysymme näin hyvinvoivina, olla toista ihmistä kohtaan arvostavia, huomioivia ja empaattisia ja kohdata heidät tässä hetkessä läsnäolevina. 

Mikäli häpeä on aihe, joka on ajankohtainen elämässäsi ja haluat siihen apua, niin olen huomannut, että erityisesti ratkaisukeskeisessä taideterapiassa on monia toimivia menetelmiä hoitaa häpeää. Häpeästä on myös kirjoitettu paljon, voin ainakin itse suositella psykoterapeutti Katja Myllyviidan kirjaa Häpeän hoito.

​Ei anneta häpeän typistää elämää tai murtaa itsetuntoa vaan päästetään siitä irti ja mennään kohti hyvää ja arvokasta omannäköistä elämää.

Onks kaikki okei? Toivon mukaan!

Olisipa hienoa, jos tämän blogitekstin otsikko koskettaisi mahdollisimman harvaa. Mikäli aihe kuitenkin osuu kohdallesi tai liippaa lähellesi, niin tässä muutamia ajatuksia, pohdintoja ja menetelmiä, joita olen taideterapeuttina asiakkaiden kanssa, oman kokemuksen, saadun ja tarjoamani avun kautta kokenut toimiviksi.

Kuka tahansa saattaa jossain elämänsä vaiheessa joutua kamppailemaan uupumuksen kanssa. Olemme kuitenkin yksilöitä ja omanlaisiamme, joten saatamme reagoida hyvinkin eri tavalla eri tilanteisiin ja samakin ihminen voi eri elämäntilanteissa tai vaiheissa reagoida eri tavoin. Elämässä voi tosiaan tulla vastaan lyhyempiä tai pidempiä ajanjaksoja, kohtaamisia tai tilanteita, jolloin kadotamme kosketuksen omaan elämänvoimaamme, ihanuuteemme, valoomme ja taitavuuteemme.

Uupumus syntyy, kun ihminen joutuu pitkään kamppailemaan voimiensa yläpuolella. Uupumus koskettaa ihmisen elämää kokonaisvaltaisesti ja siihen liittyvät toivottomuus ja kielteiset uskomukset suodattavat elämää aina vaan harmaammaksi ja painavammaksi. 

Uupumusta voi kuvailla vyyhtinä, joka kietoo ihmisen mielen, kehon ja toimintakyvyn siten, että ihmisen voimavarat hiipuvat, elämänilo ja tulevaisuudenusko katoavat. Uupumuksen oireita ovat väsymys, henkinen etääntyminen, kyynistyminen, tiedollisten taitojen ja tunteiden hallinnan ja tunnistamisen häiriöt ja alentunut itsetunto ja se saattaa lopulta ilmetä suoranaisina sairauksina.

Ihmisen hyvinvointi on kiinni siitä, miten hän kykenee, osaa tai saa apua pitää huolta itsestään ja kaikista elämän osa-alueista. Miten voisi helpottaa omaa uupunutta mieltä?

Mielemme tuottaa jatkuvana virtana ajatuksia. Joihinkin ajatuksiin saatamme takertua vaikka nämä ajatukset eivät olisi meille hyväksi saati edes totta. Tällaiset ajatukset saattavat liittyä mille tahansa elämän osa-alueelle. perhe- tai ystävyyssuhteisiin, työelämään jne. Ajatuksista, jotka eivät palvele omaa elämäämme, eivät ole totta tai ole arvojemme mukaisia, olisi syytä päästää irti. Tällaisista huonoa tekevistä ajatuksista irti päästäminen helpottaa myös päästämään irti asioista, jotka eivät palvele hyvää ja oman näköistä elämää. Esimerkiksi, jos sinulla on taipumusta murehtia ja murehtiminen on muuttunut elämänsisällöksesi, huomaat varmaankin, että murehtiminen ei palvele hyvää elämää, hyvinvointia, rauhoittumista saati  toipumista. 

Onneksi mielemme on joustava. Omien kehää kiertävien ajatusten ja tuntemusten tunnistaminen, näkökulman vaihtamisen taito, itsemyötätunto ja mielen joustavuus auttavat toipumaan uupumuksesta. Näitä kaikkia voi harjoitella taideterapiassa.

Ratkaisukeskeisen taideterapian käsitys ihmisestä ja ihmisenä olemisesta on aina toiveikas ja arvostava. Ihminen on fyysinen, psykososiaalinen ja henkinen kokonaisuus. Ihmisen menneisyys ei määritä, miltä hänen tulevaisuutensa näyttää ja mihin hänellä on mahdollisuuksia. 

Uupuneen kanssa olemme taideterapiassa pysähtyneet pohtimaan omaa elämää, mennyttä ja tulevaa näkökulman ollessa voimavaraistava, toiveikas ja tulevaisuuteen suuntautunut keskustellen ja taidetyöskentelyn avulla. Oman tavoitteensa asettaa asiakas, mutta yleensä se on liittynyt tavalla tai toisella myönteiseen tunne-energiaan, oman näköisen elämän elämiseen ja itsensä johtamiseen sekä myönteisen tulevaisuuden luomiseen.

Harjoitteita sivulta löydät ohjeet Perhoshalaukseen. Perhoshalaus lievittää stressiä, ahdistusta ja ylikierroksilla käyvää mieltä sekä vahvistaa itsemyötätuntoa.​


Tiedättehän, että jos jotakuta säikäyttää kovin usein, hän muuttuu näkymättömäksi, sanoi Tuu-tikki pistäen suuhunsa maamunan, joka muistutti pientä mukavaa lumipalloa. - Nojaa. Tuota Ninniä säikytteli pahasti eräs täti, joka oli ottanut tytön hoiviinsa, vaikkei pitänyt hänestä. Tapasin tädin, ja hän oli kauhea. Ei vihainen, käsitättekö, sellaisenhan voi ymmärtää. Hän oli vain jäätävän kylmä ja ironinen. Tove Jansson, Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia

1. Pitääkö minun osata maalata, muovailla, kirjoittaa tai piirtää hyötyäkseni taideterapiasta, ja mitä jos jännittää aivan kamalasti?

Missään nimessä et tarvitse aiempaa taiteen tekemisen kokemusta. Tarkoituksena on edesauttaa tunteiden ja ajatusten käsitteykykyä luovia tuotoksia tekemällä, niitä katsomalla ja niistä keskustelemalla. Jokainen ihminen on omalla erityisellä matkallaan omana itsenään eli ei tarvitse yhtään jännittää. Luovan tuotoksen, oli se sitten tikku-ukkoja, abstrakteja väripintoja tai luettelonomaista tekstiä, tarkoituksena on toimia linkkinä sinun ja minun kommunikaatiossa, mutta myös sinun ja omien tunteittesi ja ajatustesi välillä. Luova työskentely mahdollistaa ajatusten ja tunteiden ulkoistaminen, jolloin ajatuksista ja tunteista on usein helpompi keskustella. 

2. Tarvitseeko minulla olla jotain taidetarvikkeita?

Oma mottoni on, että taideterapian, luovuuden ja hyvinvoinnin tulee olla jokaisen saavutettavissa. Tämä tarkoittaa, että yksi kynä ja paperi riittää hyvin silloin kun meillä on etävastaanotto esimerkiksi Zoomin välityksellä. Sitten kun tulet Ateljee Mignon tiloihin, niin siellä kaikki taidetarvikkeet ovat käytettävissäsi. 

3. Saanko oppia taiteentekemisen tekniikoista käydessäni Ateljee Mignonissa?

Taideterapia ei ole taidekurssi eli en opeta sinua piirtämään tai maalaamaan teknisessä mielessä. Esittelen kuitenkin erilaisia taiteen tekemisen menetelmiä ja annan vinkkejä, jotka varmasti auttavat inspiroitumaan ja rikastamaan luovuuttasi ja tekemistä! Taideterapiassa ei kuitenkaan ole kyse lopputuotteesta vaan enemmän siitä, miltä sinusta tuntuu prosessin aikana ja mitä ajatuksia sinulle herää. Taideterapiaan ei myöskään kuulu teoksen kritiikki tai arvostelu.

4. Kuinka usein meidän pitäisi tavata?

Jo kertatapaaminen eli kertaterapia voi avata solmuja! Tapaamisten määrä riippuu sinusta itsestäsi. Jotain asiakasta saatan nähdä kerran viikossa, yhtä kahden viikon välein tai kerran kuukaudessa. 

5. Paljastavatko teokseni sinulle minusta jotain ja saatko niitä katsomalla selville kuka olen ?

En. Sinä olet oman elämäsi asiantuntija ja annat itse luomillesi kuville tai kirjoittamallesi tekstille merkityksen. Minä en terapeuttina analysoi tai tulkitse kuvia tai tekstiä. Luovat tuotokset toimivat keskustelun välineinä ja sinä itse annat niille merkitykset. En analysoi teoksia. 

​6. Paljonko taideterapia maksaa?

Taideterapia:
Yksilöohjaus 90 minuuttia 98 € kerta.
Etäterapia (Zoom) 90 minuuttia 92 € kerta.
Hinnat sisältävät 24 % Alv ja lähiterapiassa myös taidemateriaalit Ateljee Mignonissa. 

Seuraa myös ilmoittelua edullisista ryhmäkursseista!

Taideterapia on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat käyttää luovuutta parantavana ja itsensä löytämisen muotona, edistää omaa hyvinvointia, toipumista, rauhoittumista ja itsetuntemusta. 

Tarvitset vain avoimen sydämen ja mielen.