Toivo kannattelee sinua ihan joka hetki

Olen viime päivinä pohtinut paljon toivoa. Toivo pakottaa päähäni unelmia, uskoa tulevaan ja luottamusta. Ajattelen, että toivo on kyllä elämän peruskivijalka: toivo kannattelee ihan joka hetki, ja usko vain, silloinkin kun on luopunut kaikesta toivosta ja tuntuu, että kaikki toivo on mennyt menojaan. Mikä sitten torppaa toivon, mistä ihmeestä toivottomuuden alho nostaa päätään? Elämässä on aina toivoa, kirjoittaa toivoa paljon tutkinut Jari Kylmälä.

Toivo on henkisen hyvinvoinnin lähtökohta. Mitä kaikkea toivo pitää sisällään: luottamusta, mahdollisuuksia, tulevaisuuden, valon ja valoisuuden, uskoa huomiseen, motivaatiota, hyvää elämää ja halua elää omannäköistä elämää, henkistä hyvinvointia, toipumista, itseä tyydyttävän paikan löytämistä yhteiskunnassa, leimoista ja asenteista vapautumista, tyydyttävää minäkuvaa, hyvää itsetuntoa ja paljon muuta. Toivo on eri asia kuin toiveet - toiveet tulevat ja menevät. Toivo kannattelee, se ei ole koskaan turhaa. 

Elätkö sinä omannäköistä, sellaista elämää, jota haluat elää, kysyy toivo? Toivo on yhteyttä omaan itseen: millaista elämää haluan elää, mitä arvoja edistää ja mikä on itselle merkityksellistä. Toivo vahvistaa omaa toimijuutta. Itsemyötätunto ja armollisuus vahvistaa toivon kokemusta. Myös menneisyydestäsi voit tuoda toivoa tähän hetkeen ja tulevaan: miten olet selvinnyt tähän asti, mikä on tuonut iloa elämään, millaisia hyviä muistoja sinulla on, kuka on kannustanut ja kulkenut rinnalla vaikka vain hetken. 

Jokainen ansaitsee ihmeellisen ja hyvän elämän, jossa toivo kulkee aina rinnalla!