Äitienpäivä voi nostaa monen ihmisen tunnesäätelytaidot pintaan!

Tänään uutisoitiin, että viime vuonna lastensuojeluilmoitus tehtiin liki 99 000 lapsesta. Tämä tarkoittaa, että 9,1 prosenttia lapsista oli sellaisia, joista ilmoitus oli tehty. Määrä on tosi synkkä. Mitä se kertoo lasten ja perheiden tilanteesta? Paljon huolestuttavia ajatuksia siitä, miten tämä vaikuttaa heidän myöhempään elämäänsä ja sen eri osa-alueisiin! Ylen uutiseen pääset täältä https://yle.fi/a/74-20008814/64-3-153908

Ihmisellä, olipa hän minkä ikäinen tahansa, on tarve kuulua joukkoon, olla hyväksytty juuri sellaisena kuin on, saada huolenpitoa, turvaa, kannustusta ja rakkautta. Ihmisen kykyä eritellä omaa elämäänsä ja tietoisuutta omista tunteista on alettu pitää yhä keskeisempinä tekijöinä ihmisen hyvinvoinnin ja elämässä selviytymisen kannalta. Taidelähtöisiä menetelmiä ja taideterapiaa on käytetty jo muutaman vuosikymmenen myös lastensuojelutyössä. Seuraavassa on katkelma Mervi Laamasen opinnäytetyöstä Peilin heijastus:

Tyttö haluaa tehdä elämäkerran työntekijän kanssa. He aloittavat piirtämällä elämänjanan. Janasta ilmenevät tytön sijoituspaikat vuosien varrella. Seuraavaksi tyttö yrittää kirjoittaa tarinansa, mutta hän kokee kirjoittamisen vaikeaksi, sillä hän ei muista lapsuudestaan juuri mitään. Tuotosta ei juuri synny, mutta keskustelua sitäkin enemmän. Kirjoittamisyrityksen jälkeen tyttö tuo kotilomilta tullessaan valokuvia, joita hän tarkastelee työntekijän kanssa. Monenlaisia asioita ohitetaan, ja monta juttua jää selvästi kertomatta. Tyttö valikoi kuvia eri ikäkausilta ja ryhtyy kirjoittamaan kuvien yhteyteen laulujen sanoja ja runoja. Kuluu viikko ja työntekijä saa tekstitetyt kuvat. Tekstit on valittu huolella ja kuvasarja saa työntekijän liikuttumaan. Pari kuukautta myöhemmin tyttö ilmoittaa, että hän haluaa aloittaa uudelleen elämäkerrallisen työskentelyn, sillä niin paljon on tullut asioita mieleen menneisyydestä, joihin hän haluaisi elämäkerrallisen työskentelyn avulla palata. (Laamanen 2005, 35–38.)

Vaikka olisi saanut kasvaa kodissa, jossa on ollut ruokaa pöydässä ja pyykkikone pyörinyt säännöllisesti, on silti voinut olla jäänyt vaille rakkautta, syliä, turvallisuuden tunnetta, hyväksyntää ja kannustusta. Syitä on lukuisia: alkoholismi, omien vanhempien muuten rankka menneisyys, kuormittuneisuus tai kykenemättömyys, tunnekylmyys jne. Sitten kun lapsi ja nuori kasvaa aikuiseksi voi voimakkaiden tunteiden kanssa elämisestä tulla painolasti, joka värittää kaikkia elämän osa-alueita pitkälle aikuisuuteen ja jopa vanhuuteen. 

Oman vanhemman kohtaaminen saattaa triggeröidä eli laukaista vaikeat tunteet vihan ja surun. Miten sitten ratkaista se, että voimakkaat tunteet lyövät läpi aina kun vain ajatteleekin vanhempaansa, oli se sitten äiti tai isä, saati kun kohtaa hänet kasvoista kasvoihin. 

Psykoanalyyttisessä konfliktiteoriassa voimakkaat tunteet, ahdistuneisuus kehittyy, kun pelätään traumaattisen tilan eli henkisen haavan kohtaamista. Kun äitienpäivänä kohtaa äidin kasvotusten haava hänen rakkaudettomuudestaan saattaa huutaa läsnäoloaan. Psykoanalyytikko Walter Bionin sanoin nykyhetken objekti pitää tällöin sisällään varjon poissaolevasta objektista (rakastava äiti) vainoavana objektina (suomennos Mervi Leijala-Marttila, artikkelissa Esteettinen transferenssi ja vastatransferenssi). Siksi äidin tai isän kohtaaminen voi tuntua niin hirveän vaikealta.  Lapsuuden traumasta kärsivän ihmisen voimakkaat tunnereaktiot saattavat triggeröityä aivan pienestäkin traumasta muistuttavasti vihjeestä. 

Tunnesäätelytaidot, tietoinen läsnäolo, oman mielen johtaminen ja myötätunto ovat taitoja, joita harjoitellaan taideterapiassa, jotta lapsuuden traumasta kärsiva oppii ja havaitsee, että tuntemusten ja aistimusten kokeminen on nyt tässä ja nyt elämäntilanteessa turvallista ja että voin itse vaikuttaa mieleeni ja ajatuksiini sekä olooni. 

Voimakkaiden tunteiden kanssa voi oppia elämään ja niitä voi oppia säätelemään. Tämä edellyttää kuitenkin kahta asiaa: ensiksi omien tunteiden tunnistamista ja toiseksi tunteiden hyväksymistä ja tunteiden mielekkyyden osoittamista itselle. 

Aikuisuuteen kasvamisen, omien tunteiden tunnistamisen ja niiden hyväksymisen myötä yksi viisaan mielen ominaisuus on myötätunto. Myötätunto on hyvä kohdistaa niin itseen kuin laiminlyöneeseen vanhempaan. Vaikka olisit kovettanut mielesi, niin jokaisessa meissä asuu myötätunto sisällämme ja sen olemassaoloa voi harjoitella. Nykyhetkeen ja miten haluaa elää omaa elämäänsä voi orientoitua uudestaan myötätuntoisemmalla mielellä. 
Tunnesäätelytaidot yhdessä myötätunnon, myös itsemyötätunnon, kanssa saavat ihmisessä aikaan pystyvyysuskon. Pystyvyysusko tarkoittaa, että pystyn itse johtamaan omaan elämääni ja säätelemään tunteitani. 

Vanhenevien vanhempien auttajanakin ensisijainen velvollisuutesi on pitää huolta itsestäsi. Voi olla myös käytännössä ihan järkevää rajata yhteydenpitoa vanhempaansa tai vanhempiinsa, mutta kuitenkin ymmärtäen vanhempansa puutteineen päivineen ja olla sitten yhteydessä niin paljon kuin se tuntuu itsestä hyvältä. On hyvä muistaa, että toisen elämää et voi elää.  Joudut kenties pohtimaan paljonkin itseäsi, tunteitasi ja kuinka paljon pystyt auttamaan ilman, että voimakkaat tunteet saavat sinusta yliotteen ja että auttaminen tuntuu ylipäätään hyvältä. Joskus elämässä joutuu venymään.

Taideterapia ja taiteellinen toiminta vaikuttavat positiivisesti mielen hyvinvointiin, mielenterveyteen sekä mielen sairauksista paranemiseen ja toipumiseen. Tästä on jo olemassa paljon kansainvälistä tutkimusta. Myös positiivisten vaikutusten pitkäaikaisuudesta on saatu viitteitä. Tutkimuksissa on havaittu, että taidetoiminta voi: edistää positiivista mielenterveyttä, parantaa mielialaa, ehkäistä tai vähentää negatiivisia tunteita, kuten ahdistuneisuutta, masentuneisuutta ja surullisuutta, tukea mielenterveyden haasteiden kanssa pärjäämistä arjessa, edistää mukautumis-, sopeutumis- ja sietokykyä eli resilienssiä, lisätä itsetuntemusta, itsetuntoa ja itseluottamusta, vähentää sosiaalista syrjäytymistä ja tukea sosiaalista osallistumista ja osallisuutta, tarjota mahdollisuuden korjaaviin ja vahvistaviin kokemuksiin, itseen liittyvien negatiivisten tai toimintaa rajoittavien käsitysten muuttamiseen sekä uudenlaisten roolien ja identiteettien omaksumiseen. (Laitinen, Näkökulmia taiteen ja kulttuurin terveysvaikutuksiin. Sitra, Suomen itsenäisyyden juhlarahasto. Sähköinen lähde. 2017).

En muista kuka on sanonut, mutta mieli on kuin puutarha - mitä siellä vaalii pääsee kukoistamaan. Ihanaa kevättä!